Hyvät Ystävät.
Syyslukukausi lukuvuoden 2010-2011 osalta on pian päättymässä. Me olemme sitä päättämässä tällä perinteisellä tilaisuudella, johon te kaikki olette sydämellisesti tervetulleita.
Olemme halunneet korostaa meidän kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeitä asioita. Nuo tärkeät asiat olemme koonneet yhtenäiskoulumme toiminta-ajatukseen.
Lukuvuoden alkaessa erityisesti kysyimme: ”Noudatatko?” Halusimme korostaa yhteisten sääntöjen noudattamisen merkitystä. Sitten kysyimme ”Hyväksytkö ja kunnioitatko?” Halusimme korostaa tasa-arvoa. Olemme kaikki erilaisia, mutta saman arvoisia. Myöhemmin kysyimme ”Pidätkö huolta?” Korostimme vastuun ottamista itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme.
Toiminta-ajatuksemme arvojen tuominen määrätietoisesti koulun arkeen jatkuu tammikuussa. Samalla meidän tulee saattaa toiminta-ajatuksemme helpommin ymmärrettävään muotoon.
Vallankin lokakuun alusta lähtien olen viettänyt suurimman osan koulupäivien aikaisesta työajastani Syreenikujan yksikössä.
Lokakuun alussa kävimme Syreenikujan yksikössä keskustelun henkilökunnan rehtoriin kohdistamista odotuksista. Uskon myös täällä Lehmuksessa työskentelevien tuntevan samoin:
Rehtorilta odotetaan paljon. Rehtoria verrataan laivan kapteeniin, joka määrää laivan suunnan, mutta joka kuuntelee miehistöään. Rehtori nähdään arvojohtajana ja koulun pedagogisena johtajana.
Rehtorilta odotetaan fyysistä läsnäoloa. Hänen odotetaan olevan paikalla mahdollisimman paljon työhuoneessaan, kun kysyttävää tulee. Hänen tulee olla tavoitettavissa ongelmatilanteissa koulun arjessa.
Koulussa, joka toimii kahdessa eri yksikössä, fyysisen läsnäolon vaatimukseen on vaikea vastata kaikkia tyydyttävällä tavalla.
Niinpä meidän tulee kehittää jaettua johtajuutta, selkeyttää vastuunjakoa ja delegoida johtamiseen liittyviä tehtäviä rohkeasti.
Lehmuksen yksikön vastuuopettaja Aino Holmén ja koko yksikön opettajakunta ja muut aikuiset ansaitsevatkin erityiskiitoksen kuluneesta syyslukukaudesta. Näen monen koulun arkeen liittyvän asian menneen täällä eteenpäin ja yhdessä tekemisen toimintatavan entisestään vahvistuneen – rehtorin poissaolosta huolimatta - tai juuri sen takia.
Lämpimän kiitoksen ansaitsevat myös Lehmuksen hiljaisesta peruskorjaamisesta huolehtivat kaupungin virkamiehet. Syyslukukauden alkuun mennessä saimme peruskorjatun toisen kerroksen käyttöömme ja lokakuun alussa myös loput tänä vuonna kunnostetuista tiloistamme: käsityötilat ja tekniset huoltotilat.
Remontoinnin on määrä jatkua taas toukokuussa kolmannen ja neljännen kerroksen osalta.
Syreeniin kuuluu myös hyvää. Henkinen sisäilman laatu on parempi kuin vuosi sitten. Sisäilman laatuun pyritään vaikuttamaan myös teknisin toimenpitein: Ilmanvaihtokanavien perusteellinen nuohous on ollut varmasti hyödyksi. Alkavan joululoman aikana asennettaan osaan luokista tilakohtaisia ilmanvaihtokoneita ja kiinteistössä toteutetaan tehostettu siivous.
Koko koulun yhteinen haaste kevätlukukaudella tulee olemaan tuen porrastusta koskeva 1.1.2011 voimaan astuva perusopetuslain muutos. Laki tuo koulun arkeen käsitteet yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Meidän haasteemme on saada lakiuudistus toimimaan siten, että oppilaamme saavat siitä kaiken mahdollisen hyödyn.
Lopuksi haluaisin lukea otteen arkkipiispa Kari Mäkisen joulutervehdyksestä. Se on julkaistu uusimmassa Kirkko ja Me –lehdessä. Ks. http://nakoislehti.laatulehdet.fi/kirkkojame/2010-11/
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Kirje Joulupukille
Hyvät 7.-9. luokkien Oppilaat. Hyvät Opettajat ja muut aikuiset.
Joulupukille kirjoittaminen on osa suomalaista jouluperinnettä. Rohkenen puhua siitä, vaikka tiedänkin, että moni meistä ei kulttuurinsa puolesta valmistaudukaan kanssani samalla lailla joulun viettoon.
Kotona joulusiivousta tehdessäni löysin kolme huonosti kätkettyä joulupukille osoitettua kirjettä. Jokainen kirje noudatti tuttua, toimivaksi koettua kaavaa. Joulupukki nimittäin pitää erityisen paljon kirjeistä, joissa kerrotaan kuulumisia, tarinoidaan siitä, mitä kirjoittajalle ja hänen lähipiirilleen kuuluu. Sitten kerrotaan, kuinka kiltti sitä ollaan oltu. Muutamin esimerkein pyritään pukki vakuuttamaan. Sitten kohteliaan tyylikkäästi esitetään muutamia lahjatoivomuksia. Lopuksi toivotetaan pikaista näkemistä!
Ajattelin itsekin kirjoittaa joulupukille – rehtorina viran puolesta.
Niinpä kirjoitin:
Hyvä Joulupukki!
Meille tänne Vasaramäen kouluun kuuluu hyvää. Olemme pian päättyvän syyslukukauden aikana halunneet korostaa meidän kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeitä asioita.
Lukuvuoden alkaessa erityisesti kysyimme: ”Noudatatko?” Halusimme korostaa yhteisten sääntöjen noudattamisen merkitystä. Sitten kysyimme ”Hyväksytkö ja kunnioitatko?” Halusimme korostaa tasa-arvoa. Olemme kaikki erilaisia, mutta saman arvoisia. Myöhemmin kysyimme ”Pidätkö huolta?” Korostimme vastuun ottamista itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme.
Olen tämän syyslukukauden aikana oppinut tuntemaan entistä paremmin koulumme opettajat ja muut täällä töissä olevat aikuiset ja olen saanut paremmin tutustua kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita. Olen huomannut, että mitä enemmän minulla on aikaa kuunnella ja tulla kuulluksi, sitä paremmin ymmärrän toista ihmistä ja tulen itsekin ymmärretyksi.
Hyvä Joulupukki. Toivon lahjaksi meille aikuisille enemmän aikaa kuunnella toinen toistamme ja ennen kaikkea oppilaitamme ja samalla aikaa tulla kuulluksi.
Elokuussa sain myös monta uutta työkaveria opettajakuntaamme. Samoin noin 100 seitsemännen luokan oppilasta, joista tosin yhtenäiskoulumme ansiosta suuren osan tunsin jo ennestään. Seitsemännen luokan oppilaille kuitenkin kaikki taisi olla aluksi jännittävää – jotkin asiat pelottaviakin – siitäkin huolimatta, että jo keväällä he viettivät yhden kokonaisen päivän täällä.
Hyvä Joulupukki. Olen murheissani siitä, että kaikki oppilaat eivät menesty koulussamme niin hyvin kuin mihin heillä olisi mahdollisuuksia.
Onneksi kuitenkin ensi vuosi on uusi mahdollisuus. Kevätlukukausi antaa mahdollisuuden korottaa arvosanoja ja toivon oppilaittemme ymmärtävän, että me aikuiset täällä koulussa haluamme tehdä kaikkemme auttaaksemme heitä siinä. Mutta jokaisen on kuitenkin ymmärrettävä, että ennen kaikkea hänellä itsellään ja hänessä itsessään on hänen oman elämänsä avaimet.
Vaikka meille tänne Turkuunkin tuli lumi tänä vuonna varsin aikaisin – ja näyttää, että saamme valkean joulun - olemme tottuneet siihen, maisema näin talvella on vuoroin valkoinen, vuoroin musta. Johtuneeko siitä, että meillä on taipumus nähdä asiat usein mustavalkoisesti: Asiat ovat joko hyvin tai huonosti. Meidän pitäisi mielestäni kehittää itsessämme kykyä nähdä noiden kahden vaihtoehdon välisiä vivahteita.
Hyvä Joulupukki, toteutathan taatusti ympäristöystävälliset lahjatoiveemme: positiivista ajattelua ja huumoria? - Omat varantoni näiden luonnonvarojen suhteen ovat juuri nyt melko hyvät, mistä kiitos kuuluu työtovereilleni ja oppilaille: lukuisat yhteiset tekemiset täällä koulussa ja koulun ulkopuolellakin ovat vahvistaneet myönteistä me-henkeä ja antaneet tilaisuuden nauruun – usein hiljaiseen, joskus hyvinkin äänekkääseen.
Koska sinulla, joulupukki, on aattona niin kova kiire, voit jättää tämän lahjasi meidän itsemme toinen toisillemme jaettavaksi kevätlukukauden aikana.
Taidat Joulupukki tulla käymään taa Lehmuksen yksikössä tiistaiaamuna. Kun lähdette reissuun, ajakaa varovasti. Pitäkää turvavälit ja muistakaa, että koulun mäki voi olla liukas!
Lopuksi haluan toivottaa sinulle ja muorille sekä kaikelle Korvantunturin kansalle rauhoittumisen mahdollistavaa joulua, kunhan kiireiltänne sinne palaatte.
Vasaramäessä 17.12.2010
Jyrki Välimäki
rehtori
Joulupukille kirjoittaminen on osa suomalaista jouluperinnettä. Rohkenen puhua siitä, vaikka tiedänkin, että moni meistä ei kulttuurinsa puolesta valmistaudukaan kanssani samalla lailla joulun viettoon.
Kotona joulusiivousta tehdessäni löysin kolme huonosti kätkettyä joulupukille osoitettua kirjettä. Jokainen kirje noudatti tuttua, toimivaksi koettua kaavaa. Joulupukki nimittäin pitää erityisen paljon kirjeistä, joissa kerrotaan kuulumisia, tarinoidaan siitä, mitä kirjoittajalle ja hänen lähipiirilleen kuuluu. Sitten kerrotaan, kuinka kiltti sitä ollaan oltu. Muutamin esimerkein pyritään pukki vakuuttamaan. Sitten kohteliaan tyylikkäästi esitetään muutamia lahjatoivomuksia. Lopuksi toivotetaan pikaista näkemistä!
Ajattelin itsekin kirjoittaa joulupukille – rehtorina viran puolesta.
Niinpä kirjoitin:
Hyvä Joulupukki!
Meille tänne Vasaramäen kouluun kuuluu hyvää. Olemme pian päättyvän syyslukukauden aikana halunneet korostaa meidän kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeitä asioita.
Lukuvuoden alkaessa erityisesti kysyimme: ”Noudatatko?” Halusimme korostaa yhteisten sääntöjen noudattamisen merkitystä. Sitten kysyimme ”Hyväksytkö ja kunnioitatko?” Halusimme korostaa tasa-arvoa. Olemme kaikki erilaisia, mutta saman arvoisia. Myöhemmin kysyimme ”Pidätkö huolta?” Korostimme vastuun ottamista itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme.
Olen tämän syyslukukauden aikana oppinut tuntemaan entistä paremmin koulumme opettajat ja muut täällä töissä olevat aikuiset ja olen saanut paremmin tutustua kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita. Olen huomannut, että mitä enemmän minulla on aikaa kuunnella ja tulla kuulluksi, sitä paremmin ymmärrän toista ihmistä ja tulen itsekin ymmärretyksi.
Hyvä Joulupukki. Toivon lahjaksi meille aikuisille enemmän aikaa kuunnella toinen toistamme ja ennen kaikkea oppilaitamme ja samalla aikaa tulla kuulluksi.
Elokuussa sain myös monta uutta työkaveria opettajakuntaamme. Samoin noin 100 seitsemännen luokan oppilasta, joista tosin yhtenäiskoulumme ansiosta suuren osan tunsin jo ennestään. Seitsemännen luokan oppilaille kuitenkin kaikki taisi olla aluksi jännittävää – jotkin asiat pelottaviakin – siitäkin huolimatta, että jo keväällä he viettivät yhden kokonaisen päivän täällä.
Hyvä Joulupukki. Olen murheissani siitä, että kaikki oppilaat eivät menesty koulussamme niin hyvin kuin mihin heillä olisi mahdollisuuksia.
Onneksi kuitenkin ensi vuosi on uusi mahdollisuus. Kevätlukukausi antaa mahdollisuuden korottaa arvosanoja ja toivon oppilaittemme ymmärtävän, että me aikuiset täällä koulussa haluamme tehdä kaikkemme auttaaksemme heitä siinä. Mutta jokaisen on kuitenkin ymmärrettävä, että ennen kaikkea hänellä itsellään ja hänessä itsessään on hänen oman elämänsä avaimet.
Vaikka meille tänne Turkuunkin tuli lumi tänä vuonna varsin aikaisin – ja näyttää, että saamme valkean joulun - olemme tottuneet siihen, maisema näin talvella on vuoroin valkoinen, vuoroin musta. Johtuneeko siitä, että meillä on taipumus nähdä asiat usein mustavalkoisesti: Asiat ovat joko hyvin tai huonosti. Meidän pitäisi mielestäni kehittää itsessämme kykyä nähdä noiden kahden vaihtoehdon välisiä vivahteita.
Hyvä Joulupukki, toteutathan taatusti ympäristöystävälliset lahjatoiveemme: positiivista ajattelua ja huumoria? - Omat varantoni näiden luonnonvarojen suhteen ovat juuri nyt melko hyvät, mistä kiitos kuuluu työtovereilleni ja oppilaille: lukuisat yhteiset tekemiset täällä koulussa ja koulun ulkopuolellakin ovat vahvistaneet myönteistä me-henkeä ja antaneet tilaisuuden nauruun – usein hiljaiseen, joskus hyvinkin äänekkääseen.
Koska sinulla, joulupukki, on aattona niin kova kiire, voit jättää tämän lahjasi meidän itsemme toinen toisillemme jaettavaksi kevätlukukauden aikana.
Taidat Joulupukki tulla käymään taa Lehmuksen yksikössä tiistaiaamuna. Kun lähdette reissuun, ajakaa varovasti. Pitäkää turvavälit ja muistakaa, että koulun mäki voi olla liukas!
Lopuksi haluan toivottaa sinulle ja muorille sekä kaikelle Korvantunturin kansalle rauhoittumisen mahdollistavaa joulua, kunhan kiireiltänne sinne palaatte.
Vasaramäessä 17.12.2010
Jyrki Välimäki
rehtori
lauantai 11. joulukuuta 2010
Vaarantaako TSA - työsuorituksen arviointi - joulumielen?
Joulupukki vierailee aina syyslukukauden viimeisenä koulupäivänä Lehmuksen yksikössä. Niin tänäkin vuonna: hän tullee tiistaina joulukuun 21. päivänä. Koska hän mitä ilmeisimmin on ns. valepukki, herää kysymys: "Kuka hän on?"
Syyslukukauden päättyessä oppilaat saavat väliarvioinnin. Arvioinnin tehtävänä on
ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten oppilas on saavuttanut kasvulle ja oppimiselle asetetut tavoitteet.
Numeroarvosana kuvaa osaamisen tasoa.
Työskentelyn arviointi on osa oppilaan oppimistaitojen arviointia.
Työskentelyn arviointi on osa kunkin oppiaineen arviointia. Arvioinnin pohjana ovat työskentelylle eri oppiaineissa asetetut tavoitteet, jotka löytyvät opetussuunnitelmasta eri oppiaineiden alusta.
Numeroarvosana oppiaineissa välitodistuksissa muodostuu oppiaineelle ominaisten työskentelylle asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja oppilaan edistymisestä oppiaineen lukuvuoden sisältötavoitteiden suuntaisesti.
Oppilaan käyttäytymisen arviointi kohdistuu siihen, miten oppilas ottaa huomioon muut ihmiset, miten hän ottaa huomioon ympäristön ja miten hän noudattaa sääntöjä.
Käyttäytymisen numeroarviointiin osallistuvat kaikki oppilasta opettavat opettajat ottamalla tasapuolisesti huomioon kaikki käyttäytymistä koskevat tavoitteet.
Käyttäytymiselle on laadittu Vasaramäen koulun tarkennettu kuvaus arviointiasteikolle 5-6,7-8 ja 9-10, jonka perusteella opettajat antavat
numeroarvioinnin.
Numero kahdeksan kuvaa hyvää osaamista. Usein käy kuitenkin niin, että "hyvä osaaminen" ei riitä. Oppilas kokee osaavansa paremmin kuin hyvin. Hyvä osaaminen tuottaa pettymyksen.
Omaa osaamistani ja koko opettajakunnan osaamista on juuri arvioitu TSA-prosessin avulla.
Hyvää prosessissa on ollut se, että siinä ovat tulleet määritellyiksi meidän ammattillisen osaamisemme osatekijät, jotka ovat henkilökohtaiset työtulokset, ammatinhallinta, monitaitoisuus, yhteistyökyky ja kehityshakuisuus. Minulla rehtorina vielä omana osatekijänään johtaminen. Arviointityötä helpottamaan on kunkin osatekijän alle kerätty vielä joukko kysymyksiä, joihin vastaaminen tukee arviointityötä.
Arviointiasteikko on A:sta E:hen. A tarkoittaa "ei kaikilta osin vastaa tavoitteita" ja E tarkoittaa "erinomainen suoritus".
C tarkoittaa "säännöllisesti vastaa tavoitteita". Oppilasarviointiin verrattaessa tämä lienee se numero 8 eli hyvä suoritus. Pitäisi siis olla tyytyväinen: kaikki hyvin. Mutta en ole sitä henkilökohtaisten työtulosteni osalta. Olen itse asettanut itselleni tietyt hyvinkin kunnianhimoiset tavoitteet tässä uudessa haastavassa tilanteessa johtaessani Vasaramäen yhtenäiskoulua ja pyrkien kehittämään niin fyysistä kuin psyykkistäkin toimintaympäristöämme. Näitä tavoitteita en ole jakanut esimieheni kanssa, enkä oikein tiedä, mihin tavoitteisiin viitataan minua arvioitaessa. En pysty kokemaan arviointiani ohjaavaksi enkä myöskään kannustavaksi.
Kyse ei niinkään ole siitä, että en onnistunut saamaan arvioinnin myötä lisää palkkaa, vaan siitä, että pelkkä kirjain C herättää enemmän henkistä levottomuutta aiheuttavia kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
Arvatenkin Vasaramäen koulun opettajat, joiden toisena arvioitsijana esimieheni ohella ole toiminut, kokevat samoin.
Tietoisuus siitä, että osa opettajista saa arvioinnin myötä lisää palkkaa, voi heikentää kokonaisuutta ja sen johtamista. Alunperin johtamisen välineeksi tarkoitetusta työsuorituksen arvioinnista on mahdollista tulla johtamista vaikeuttava, työmotivaatiota ja sitoutumista heikentävä kauhistus.
Toisaalta viisaasti käyettynä arviointilomake toimii jatkossa hyvänä työkaluna esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa.
Vasaramäen koulun vanhemmat ovat saaneet viime viikkojen aikana vastata Wilmassa avoinna olleeseen asiakastyytyväisyyskyselyyn. Vastaajia oli ennen kyselyn sulkemista lähes 300! Vallankin kyselyn tuottamat "ruusut ja risut" ja "kehittämisajatukset" antavat meille paljon enemmän kuin kirjaimet asteikolla A - E. Palaamme kyselyn tuloksiin heti kevätlukukauden alussa. Kiitos aktiivisuudestanne.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)