Juuso - aikaansa edellä

Osallistuin torstaina 6.10. Suomen Rehtorit ry:n ProRexi-tapahtumaan Sigyn-salissa, minne oli kerääntynyt parisen sataa rehtoria eri puolilta maata. Sain nähdä ja kuulla Alf Rehnin luennon luovuudesta ja ihmisten johtamisesta. Alf Rehn on Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professori.Rehn on saanut kansainvälistä tunnustusta - mm. Thinkers 50 -listalla.
Mieleeni jäi mm. kuvaus siitä, kuinka me rakastumme "ympärillä olevaamme", mikä estää meitä avoimesti ja vastaanottavaisesti suhtautumaan uusiin ajatuksiin. Vastauksemme on hyvin usein refleksinomainen kieltäminen.

Alf Rehnin luennolta kiirehdin Veritas-stadionille, jossa oli klo 15 alkamassa kirjan "Juuso - aikaansa edellä" julkistamistilaisuus.


Kirja on kertomus maajoukkuejääkiekkoilijan, valmentajan ja urheiluvaikuttajan Juhani "Juuso" Wahlstenin elämän mittaisesta matkasta. Tarinassa kuvataan hänen elämäänsä ja vaiheitaan niin Suomessa kuin ulkomailla.

Teos avaa lukijalle Juuson kokemuksia ja kohtaamisia matkalla pienestä suomalaisesta kaupungista kansainvälisten pelikenttien edustajaksi. Kirja taustoittaa hänen elämäänsä niin pelien kuin perhe-elämänkin kautta.

Wahlstenin pioneerityö suomalaisen urheilukulttuurin toimijana ja edelläkävijänä kuvataan yksityiskohtaisesti Juuson kokemana ja kertomana.

Siirtyminen Alf Rehnin luennolta Juuson tilaisuuteen oli hyvin luontevaa. Kirjansa nimen mukaisesti hän on aina ollut aikaansa edellä luovine innovaatioineen, joita säännöllisesti on ohjannut hyvin laaja lähestymiskulma jääkiekon kehittämiseen - aina on ollut kysymys paljon isommasta: urheilun kehittämisestä ja nuorten tukemisesta kasvussa urheilun avulla.

Tutustuin Juusoon, kun aloimme kehtittää "reikäkiekkoa" alakoulujen käyttöön. Myöhemmin tämä kehitystyö johti LUOKKALÄTKÄän, joka toteutuessaan tulevana talvena olisi Turussa kymmenes kerta, kun kaupungin 1.-3. luokkien oppilaat kutsutaan tähän tapahtumaan.

Myöhemmin illalla ProRexi-tapahtumaan palattuani kollegani Mika Rantanen Kaarinasta muisteli, että kuvani - kymmenvuotiaan pienen pojan kuva - on keräilykorttikansiossa vuodelta 1970. Hän kertoi keränneensä aikoinaan koko kirjan täyteen ja onnistuneensa vielä säilyttämään tuon kansion näihin päiviin saakka.

Sen lisäksi, että kansiosta löytyy samalta sivulta minun kuvani kanssa Normaston Arin - Hepokullan rehtorin - kuva, kansiosta löytyy monen Juuson kirjan julkistamistilaisuudessa läsnäolleen kuva.

Paikalla olivat mm. Seppo Lindström, Jorma Valtonen, Urpo Ylönen, Juhani Tamminen, Ilkka Mesikämmen ja Matti "Mölli" Keinonen.

Minutkin oli sinne kutsuttu. Arvostan sitä.

Velkasaneeraus uhkaa?

Syyskuun alussa kävin kahden Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku -ryhmän nuoren jäsenen kanssa Ateenassa valmistelemassa marraskuussa Ateenassa toteutettavaa kreikkalais-suomalaista nuorten ryhmätapaamista. Suomalaiset nuoret ovat Vasaramäen koulun viime ja tämän lukuvuoden 9. luokkien oppilaita.

Osallistun siis Youth in Action -ohjelmaan. Vaimoani tämä huvittaa.Ei ihan aiheetta: 5.10. - kansainvälisenä opettajien päivänä täytän 53 ja juuri nyt tunnen itseni vähintäänkin sen ikäiseksi känkäksi...

Tänään olin nimittäin kuuntelemassa monen muun lailla ravintola Alabaman auditoriossa Opetushallituksen opetusneuvos Pirjo Koivulan luentoa Tuen kolmiportaisuus normien valossa.

Luento auttoi ymmärtämään tämän vuoden alussa voimaan astuneen perusopetuslain muutosta: perusopetuksen oppilaalle tarjottavan oppimisen ja koulunkäynnin tuen tulee olla kolmiportainen käsittäen yleisen tuen, tehostetun tuen ja erityisen tuen.

Yleinen tuki on yleensä alakoulun luokassa luokanopettajan ja yläkoulun luokassa aineenopettajan antamaa tukea, mikä on mielestäni kaikkein tärkein näistä tuen portaista ja siksi sen kehittämisen koen ensisijaisen tärkeäksi. Yleistä tukea ovat myös yhteistyö opettajien kesken ja avustajapalvelut.

Yleisen tuen tulisi perustua vuoden 2004 perusopetuksen valtakunnallisiin perusteisiin, jotka monelta osin ovat vieläkin saavuttamatta koulun arkea. Yleisen tuen kannalta mm. tulisi tiedostaa luvut oppimiskäsityksestä ja sen vaikutuksesta työtapoihin ja ennen kaikkea oppilaan arvioinnista. Arviointi on oppimisen arvioinnin ohella myös arviointia oppimista varten ja oppilaan omien arviointitaitojen kehittämistä. Yleisen tuen kehittäminen perustuu sille myönteiseen asenteeseen; siihen uskoon, että kaikkia luokan sisäisiä mahdollisuuksia ja voimavaroja ei vielä ole käytetty ja haluun etsiä näitä.

Kun tuntuu siltä, että yleinen tuki ei riitä, tehdään pedagoginen arvio ja sen pohjalta oppimissuunnitelma. Tämän pohjalta voidaan ryhtyä antamaan tehostettua tukea. Tällöin samoja yleisen tuen keinoja käytetään oppilaan hyväksi, mutta vielä tehostetummin ja moniammatillinen oppilashuoltotyöryhmä tukee opettajaa tarkoituksenmukaisten tukikeinojen löytämisessä.

Kun tuntuu siltä, että tehostettu tuki ei riitä, laaditaan pedagoginen selvitys, jonka pohjalta voidaan laatia sitten HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka on erityisen tuen edellytys.

Jos haluamme - niin kuin me Vasaramäen koulussa teemme - että, edellä lyhyesti kuvaamastani perusopetuslain muutoksesta tulee osa toimivaa koulun arkea, meidän tulee käyttää tähän valtavasti aikaa. Aikaa tarvitaan uuden oppimiseen ja yhdessä tekemiseen.

Opettajan palkkaukseen kuuluvasta yhteissuunnitteluajasta ei tähän prosessiin aikaa jää. Tuo ns. YT-aika - kolme tuntia viikossa - menee arjen pyörittämiseen yhteistyössä muun henkilöstön ja oppilaiden vanhempien kanssa.

Aikaresurssin suhteen ollaan lähellä konkurssia. Koulun ylläpitäjän pitää lainata aikaa.

Markkinat ovat syystä hermostuneet.

Aikaa aiotaan lainata rehtorilta ja opettajilta. Rehtori ja opettajat - ja näiden läheiset - ovat huolestuneita siitä, milloin laina maksetaan takaisin. Epäillään, että se ei toteudu kenenkään kohdalla työuran aikana. Epäillään myös, että ajan katteeton lainaaminen tulee jatkumaan.

Ratkaisu olisi opettajien kokonaistyöaika. Sitä ei haluta nähdä. Ei - vaikka velkasaaneraus uhkaa: jostakin on löydettävä aikaa.