Joka sää on ulkoilusää?

Lokakuussa osallistuin Helensburghissa Skotlannissa eurooppalaiselle opettajien täydennyskoulutuskurssille Outdoor Environmental Education. Olen saanut vuonna 2005 osallistua likimain saman organisaation järjestämälle saman nimiselle kurssille Tsekissä. Tälle Tsekin kurssille ovat sittemmin koulustamme osallistuneet Hannu Fälden, Radostina Ivanova, Leena Majaniemi ja Heidi Saukkola-Suomi.

Outdoor Environmental Education-kurssin tavoitteena on vahvistaa osallistujien valmiuksia viedä opetusta koulurakennuksen ulkopuolelle hyödyntämällä koulun ympäristöä eri oppiaineiden opetuksessa. Kurssin aikana opitaan kestävän kehityksen perusteita mm. tutkimalla luonnon erilaisia ravintoketjuja. Kurssin ohjelmassa on myös kurssilaisten itsensä haastamista erilaisiin fyysisiin suorituksiin, kuten kiipeilyyn, mountain bikingiin ja erilaisiin vesiaktiviteetteihin, kuten melontaan.

Ehdoton kokemus tällä kertaa oli aktiviteetti, johon yllä olevassa kuvassa valmistaudun ruotsalaisen ystäväni kanssa. Kuravaatteisiin ja kypärään sonnustautuneina ryömimme erilaisissa kivenkoloissa ja luolissa - koloista, joihin pelkäsi juuttuvansa. Oli valtava tunne, kun voitti pelkonsa.

Koko viikon satoi. Kuin saavista kaatamalla.

Silti olimme koko viikon ulkona.Se ei näyttänyt olevan Skotlannissa ongelma.

Meillä Suomessa on opetuksen ulos viennissä se ongelma, että usein jo pelkkä sateen uhka riittää syyksi muuttaa suunnitelma ja toteuttaa opetus sittenkin sisällä. Tämä hankaloittaa vallankin liikunnan opetusjärjestelyjä, kun pakostakin aina jollakin ryhmällä on ns. ulkovuoro.

Myös välitunnit ovat ongelma, jos lähtökohta on se, että sade on pahasta.

Olisi voitava sateesta huolimatta - toki järkeä käyttäen - viedä opetusta ulos, mikä edellyttää oikeaa pukeutumista.
Vaatetta pitää olla riittävästi ja sateella pitää olla yllä jotain sateen pitävää.Tämä on mielestäni ihan kohtuullinen vaatimus koulun taholta koskien jokaista koulupäivää.

Mikäli sitten opettajan johdolla lähdetään esimerkiksi ryömimään kivenkoloihin - ihania sellaisia löytyy ihan koulun läheltä - opettajan tulee informoida koteja etukäteen, jotta kellään ei ole yllään mitään liian fiiniä.

Kulkukoira Boris Ateenasta

Hyvä ystäväni Helvi Wilkko, joka oli kanssamme Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku -ryhmän mukana Ateenassa, kirjoitti kotiin palattuaan ryhmän Facebook-sivulle näin:

"Pakko kertoa - näin koko viime yön unta hylätyistä koirista. Yritin heitellä niile salaa sämpylän palasia. Jostain sain porkkanalaatikkoakin lautasellisen ja panin sen kadulle Boriksen näköisen koiran eteen mutta heti tuli kolme kreikkalaista matkaopasta peittämään lautasen sanomalehdellä! Perustetaanko Pelasta Boris (ja Tatjana + pian syntyvät pennut) - yhdistys?"

Tämä tapahtui sunnuntaina 13.11. Ateenassa. Olimme seuraamassa Ateenan Maratonia. Johtuen sateesta ja koleasta säästä lähdimme kuitenkin ennen varsinaiseen maratoniin osalistuvien maaliin tuloa pois stadioinilta - tuolta vuoden 1896 olympialaisia varten valmistetulta - kohti Likavittos-kukkulaa.

Kuvassa oleva koira, jolle pian annoimme nimen Boris, lähti meitä seuraamaan, eikä vain seuraamaan, vaan johtamaan ryhmäämme. Se käyttäytyi samalla varsin agressiivisesti muita kulkijoita kohtaan. Tuntui siltä, että se oli ottanut tehtäväkseen johdattaa meidät minne ikinä olimmekin menossa ja samalla suojella meitä.
Se oli valmis seuraamaan ryhmää hissivaunuun, joka vei ryhmän Likavittos-kukkulalle, mutta hissin henkilökunta ei pitänyt tätä soveliaana.
Kun tulimme alas kukkulalta, koira oli odottamassa meitä läheisessä kadunkulmassa ja ryhtyi taas johtamaan meitä, minne tahansa olimmekin menossa.

Alkoi tuntua siltä, että Boriksesta voi tulla meille ongelma. Viimeistään noustessamme lentokoneeseen..

Sateenvarjoa kantaneen vanhemman herran kohtaaminen oli dramaattinen. Mies sohi rähisevää ja uhittelevaa koiraa sateenvarjolla ja koira oli vähällä purra sateenvarjosta entisen.

Syntagma-aukiolta ryhmäämme liittyi toinen koira - varsin hyvässä lihassa ollut lyllertäjä.
Päädyimme paikalliseen pikaruokapaikkaan, mistä sai varsin edullista gyros pitaa.

Koirat päivystivät ulkona uskollisesti.

Syntagman metroasemalle laskeuduttuamme tiemme lopulta erkaantuivat. Boris jatkoi kohti parlamenttitaloa. Sen edustalla se ilmeisesti oli oppinutkin rähisemään.

Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku

Terveiset täältä Ateenasta. Olemme olleet täällä EU:n Youth in Action -ohjelman alaisessa ryhmätapaamisessa kreikkalaisten nuorten ja heidän ohjaajiensa kanssa viime maanantaista lähtien.

Käynnistimme viikon asettamalla itse kukin itsellemme oppimistavoitteet ja miettimällä myös sitä, mikä voi estää oppimisen.

Sen jälkeen onkin sitten pitänyt kiirettä. En lähde päiväkirjan omaisesti kuvaamaan, mitä kunakin päivänä on nähty,tehty ja koettu - se on tapaamiseen osallistuneiden nuorten tehtävä.

Tänään sunnuntaina aloitimme paluumatkan kiipeämällä Likavittos-kukkulalle, joka on Ateenan korkein paikka. Oivallinen paikka jättää hyvästit kaikelle näkemällemme: "Tuolla on Pireus. Tuolla on Akropolis. Tuolla on Paleo Faliro, jossa ystävämme asuvat ja käyvät koulua..."

Palauttuamme hotelliimme aloimme valmistella Farewell-partya. Tulisimme näkemään kreikkalaiset ystävämme - ainakin toistaiseksi - viimeisen kerran.

Ilta oli onnistunut. Toki se vaati monelta ponnisteluja: päästäkseen pois mukavuusalueeltaan tuli tehdä töitä - väsytti,mutta silti piti vielä jaksaa olla ulospäin suuntautuva ja sosiaalinen.

Huomenna palaamme siihen, mistä aloitimme: oppimistavoitteisiin. Otamme esille EU:n määrittelemät "key competences" ja arvioimme itse kukin mennyttä viikkoa niiden kannalta.

Sen jälkeen on todistusten jako. Todistus on Youth Pass, jonka voi sitten itse kukin liittää omaan CV:nsä oheen.