keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua - jos ei tavata!


"Ystävä hyvä, relaa jo vähän,
pysähdy vaikkapa hetkeksi tähän.
Jouluna turha on hössöttää suotta,
sitähän ehtii pitkin vuotta.
Teetpä Sinä sitten sitä tai tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja juoksut,
istahda nauttimaan tunnelmat tuoksut.
Jouluna voit nähdä sen, hetken kauniin sinisen,
silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren.
"


Löysin tämän runon Positiivarit-sivustolta. Kiitos Airi K.:lle, joka runon sinne oli lähettänyt. Airin runo johdattaa meidät joulun viettoon kannustaen meitä pysähtymään, tarttumaan hetkeen - vaikkapa siihen siniseen.

Takanamme on välillä aika raskaaltakin tuntunut syyslukukausi. Tuen portaiden kiipeäminen pyrkimyksenä löytää käyttöömme saamistamme  resursseista oikeanlainen ja riittävä tuki oppilaalle ja hänta oppimaan saattaville opettajille, on ollut osin kohtuuttomasti voimia vievää ja turhauttavaa.

Näin lukukauden päättyessä voimme kuitenkin todeta onnistuneemme monen kohdalla omin avuin - emme kuitenkaan yksin. Monen kohdalla taas olemme onnistuneet yhdessä opetus- ja kasvatusviraston ja yhteistyökoulujemme kanssa.

Lehmuksen yksikkö on työskennellyt kahden osittain samanaikaisen remontin keskellä. Piha- ja salaojaremontti jatkui pitkälle syksyyn ja rakennuksen ns. nivelosan remontti on kestänyt aivan viime päiviin. Nämä tilat ovat koko yhtenäiskoulun käyttöön. Auditorio on kaunis. Vaikka se henkiikin 50-lukua, se on tekniseltä varustukseltaan moderni ja toivottaa oppilaat ja opettajat tervetulleiksi. Kuvataideluokka - alkuperäiseltä nimeltään laulusali - on moderni monitoimitila.

Syreenin yksikössä tämä perinteinen joulun alla vietettävä kahvihetki on viimeinen, jonka yläkoulun ja lukion opettajat voivat viettää yhdessä lukion siirtyessä tämän lukuvuoden jälkeen Kerttulin koulukiinteistöön. Päätimme käyttää tämän mahdollisuuden. Siksi kummassakin yksikössä on oma tilaisuutensa.

Käytimme runsaasti aikaa yhteisten tavoitteittemme pohdintaan niin viime kevään koulutuspäivänä kuin elokuussa taas yhteen kokoontuessamme. Koen epäonnistuneeni rehtorina siinä, että tietoinen työskentely näiden tavoitteiden eteen ei ole sen jälkeen ollut riittävää. Työskentelylle olisi pitänyt raivata tilaa ja aikaa. Näin tulen tekemään kevätlukukauden käynnistyttyä.

Olemme syyslukukaudella olleet mukana monessa hankkeessa. Hankkeissa mukana oleminen on koulun edunvalvontaa - niin oppilaiden kuin henkilökunnankin. Ajalle ominaista on, että resursseja ohjataan kouluille hankkeiden välityksellä.

Manitsen tässä vain kansainväliset hankkeemme.

Alakoulu on mukana eurooppalaisessa Comenius-kouluhankkeessa, jonka teemana on
Fit, fair and successful. Hanke varsinaisesti käynnistyi marraskuussa hankekoulujen edustajien ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa Hernessä, Saksassa.
Koko koulu on ollut aktiivisesti mukana Turun ja Tallinnan yhteisessä Safe and active schoolday -hankkeessa, joka päättyy vuoden 2012 mukana.

Näiden hankkeiden lisäksi meillä on ollut runsaasti muuta kansainvälistä toimintaa.Olemme saaneet vieraita muista maista ja opettajista Aino Holmén ja Annina Stenvall ovat osallistuneet Comenius-ohjelman alla eurooppalaiselle täydennyskoulutuskurssille lokakuussa Portugalissa. Itse osallistuin Youth in Action -ohjelman alaiseen valmennukseen Puolassa lokakuussa. 

Yläkoulussa on valmisteltu 9+ -lisäluokkatoiminnalle opetussuunnitelmaa. Tämä työ jatkuu kevätlukukauden aikana ja tässä vaiheessa suunnitteluprosessiin on tarkoitus saada mukaan entistä useampi koulumme opettajakunnasta. Toiminta käynnistyy lukuvuonna 2013-2014.

Alakoulun liikuntalinjalla liikuntaa opettavat ja yläkoulun liikunnan opettajat ovat aktiivisesti syyslukukauden aikana pyrkineet yksiköittäin yhdessä pohtien kehittämään liikuntalinjaamme. Tämä työ on tuottanut tulosta. Olemme hyvin valmistautuneet, kun vuodenvaihteen jälkeen tulee herättää kiinnostus kohderyhmissämme ja esitellä linjamme tavoitteet ja toimintatavat.

Liikuntalinja on erityispiirteemme. Kuitenkin haluamme olla se lähikoulu, johon vanhemmat lapsensa mielellään laskevat, vaikka lapsi ei liikuntalinjalle pyrkisikään. Haluamme olla turvallinen, monipuolista ja laadukasta perusopetusta tarjoava koulu. Tämä tulee olemaan viestimme tiedotustilaisuuksissamme  tammikuussa - niin esiopetusikäisten vanhemmille kuin kuudensien luokkienkin vanhemmille.

Haluan kiittää koko koulun henkilökuntaa kuluneesta syyslukukaudesta. Kiitoksen ansaitsevat yhtä lailla oppilaat ja heidän vanhempansa.  Lisäksi Lehmuksen yksikön puolesta haluan välittää erityiskiitokset kaikille teille, jotka olette huolehtineet siitä, että Vasaramäen koulutalon vaiheittainen peruskorjaus on taas menestyksekkäästi edennyt - samalla toivoen, että kaupungin talous sallisi sen, että peruskorjaus saatetaan loppuun.

Lopuksi. Kuten meillä turkulaisilla on tapana sanoa:"Hyvää Joulua, jos ei tavata."

Jyrki Välimäki
rehtori

Puhe Vasaramäen koulun henkilökunnan ja koulun yhteistyötahojen edustajien yhteisessä joulukahvitilaisuudessa Syreenissä 19.12. ja Lehmuksessa 20.12.2012


















tiistai 4. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän aattona vuonna 2012

Ryhmäpaine on omituisen ristiriitainen ilmiö. Toisaalta -  ryhmäpaineen alla tunnemme tarvetta toimia kuten muutkin saadaksemme ryhmän kunnioituksen. Mutta samalla on lähes aina niin, että näin toimiessaan yksilö usein päätyy menettämään oman itsensä kunnioituksen ja jopa hankkii itsensä vaikeuksiin -  joskus vaarantaen terveytensäkin.

Kun luokassa jotakin oppilasta kiusataan, tuntuu usein käsittämättömältä, miksi niin monet siihen osallistuvat, jollei muutoin,  niin seuraamalla kiusaamista vierestä - puuttumatta siihen; esimerkiksi kertomalla havainnoistaan jollekin koulun aikuisista. Kiusaamisen kohteeksi joutuvalla on hyvin usein vain yksittäisiä puolustajia.

Ryhmäpaine voi myös heikentää oppimistuloksia. Yksilölle voi luokassa tulla tunne, että jos asettaa itselleen kunnianhimoiset tavoitteet, huolehtii tehtävistään, opiskelee ja oppii ja siten saavuttaa hyvät arvosanat, voi päätyä luokassaan sosiaaliseksi hylkiöksi: hikkeksi - joka on pilkan kohde ja vaarassa jäädä vaille kavereita.

Moni on aloittanut tupakoinnin ryhmäpaineen alla. Sama pätee alkoholin käyttöön.

Yhteisten sääntöjen noudattaminen vaatii erityistä henkistä lujuutta, kun tuntuu siltä, että melkein kaikki rikkovat sääntöjä - tai ainakin niin nuo, jotka rikkovat sääntöjä, antavat ymmärtää.

Ryhmäpaine muokkaa helposti myös yksilön sanavarastoa. Ikävät sanat ja ilmaukset tulevat osaksi arkikieltä systemaattisen harjoittelun avulla.

Ryhmäpaine vaikuttaa usein myös siihen, miltä yksilö saa näyttää.Yksilön vapautta tässä asiassa rajoittaa pelko siitä, miten muut hänen ulkonäköään kommentoivat.


Huomenna joulukuun 6. päivänä vietämme maamme itsenäisyyspäivää. Tänä aamuna alakoulun jokainen oppilas sytytti kynttilän viime sodissamme kuolleiden sankarivainajiemme haudoille kiitokseksi siitä, että meistä jokaisella on mahdollisuus elää itsenäisessä Suomessa.

Maamme itsenäisyys ei ole uhattuna.

Sen sijaan uhattuna on kunkin yksilön itsenäisyys ja vihollinen, joka uhkaa, on tuo edellä kuvaamani negatiivinen ryhmäpaine.

Jokaisen tulisi tiedostaa tämä vaara ja kamppailla sitä vastaan.

Jos taas tunnet, että olet jo menettänyt jossain suhteessa itsenäisyytesi ryhmäpaineen alla, voin lohduttaa, että et varmasti ole ainut, joka niin sisimmässään tuntee. Voit kuitenkin ryhtyä toimiin saadaksesi itsenäisyytesi takaisin.

En puhu itsekkyyden puolesta. Puhun positiivisen ryhmäpaineen puolesta. Se on toisten huomioimista. Se on sitä, että yhdessä olemme enemmän kuin yksin.

Olet ehkä kuullut puhuttavan "talvisodan hengestä". Se, miten minä sen ymmärrän - sitä minä tällä puheellani tavoittelen.

Aseta itsellesi riittävän haastava tavoite ja tee sen saavuttaminen itsellesi mahdolliseksi kovalla työllä, vaikka se juuri nyt ei olisikaan muodissa. Pidä kiinn tavoitteestasi. Yksin et siitä selviä. Pyydä apua. Saat sitä meiltä muilta.

Kohottakaamme kolminkertainen Eläköön-huuto 95-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle, missä jokaisen tulee voida elää itsenäisenä.


Jyrki Välimäki
rehtori

Puhe Syreenin yksikössä 5.12.2012 yläkoulun oppilaille





torstai 29. marraskuuta 2012

Kimara-ryhmä toi eri kieliä tutuiksi 7-luokkalaisille Vasaramäen koulussa

”Tässä teille passit ja hiukan rahaa, matka voi alkaa!”

Kimara-ryhmä on neljän kielen kieliverkostojen pohjalta syntynyt yhteistyöryhmä, jonka tehtävänä on edistää espanjan, ranskan, saksan ja venäjän opintoja Suomen kouluissa. Ryhmä vieraili Turussa, Vasaramäen koulussa, 26.11.2012 matkustaen seitsemäsluokkalaisten kanssa Vladivostokin satamaan, berliiniläiselle salsaklubille sekä Norsunluurannikolla sijaitsevaan ranskalaiseen kahvilaan selvittäen visaista salapoliisitehtävää.

Mitä tarkoittaa cannelle ja minkä maalainen on Didier Drogba?

Matka alkoi, kun alkuperäisasuun pukeutunut heimolainen antoi ”lentokentällä”, eli koulun aulassa tehtävän, passit ja rahaa sekä seuraavan johtolangan. Ensimmäinen määränpää olisi ranskalainen kahvila Norsunluurannikolla. Sinne siis!   
Yllä: Vasaramäen koulun 7A-luokkalaiset hakemassa reissun alussa passit ja rahaa.
Yllä: Norsuunluurannikolla sijaitsevassa ranskalaisessa kahvilassa on tunnelmaa!

Kun ranskalaisessa kahvissa tarjoilija kysyi orange-sanan merkitystä suomeksi, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: ”No appelsiini totta kai!”. Muitakin tuttuja ranskalaisia asioita kahvilasta löytyi, ja jollei vastaus mennyt heti oikein, niin viimeistään paperipussista löytyvien tuoksuvinkkien avulla sanan oikea merkitys saatiin selville. Löytyihän kahvilan seinältä kuva myös tutusta ranskaa puhuvasta jalkapalloilijasta, Didier Drogbasta, jonka tämänhetkistä peliseuraa pohdittiin kuumeisesti. Kun kahvilan ratkaisutehtävä oli suoritettu, lähdettiin kohti berliiniläistä salsaklubia, jossa kuubalainen tanssijatar jo odottelikin tanssioppilaitaan espanjalaisin tervehdyksin.
Kun askeleet saatiin salsaklubilla hiottua, oli jälleen aika matkustaa uuteen maahan. Tällä kertaa vuorossa Vladivostokin satama, ja siellä Venäjän laivaston alus. Laivalla matkustajia odottivat kapteeni ja perämies, joiden jämptiä ja järjestelmällistä toimintaa saattoi vain ihailla! Jälleen saatiin uusi pulma purtavaksi, tällä kertaa oli vuorossa oman etunimen kirjoittaminen kyrillisillä kirjaimilla.
Kaikkien näiden maiden lisäksi koulun pihalla oli bussi, jossa sai testata tietojaan tietovisan merkeissä tänään tutuksi tulleista kielistä ja kulttuureista. 
 Yllä: ...ja sitten salsataan!
 

Yllä: Venäläisen laivaston aluksen miehistöllä oli jopa raidat paidoissa prikulleen suorassa.  

Kielirajojen yli tapahtuvaa toimintaa

Kimara-ryhmän tehtävänä on edistää espanjan, ranskan, saksan ja venäjän opintoja Suomen kouluissa. Toimintaa tukee Opetushallitus ja osin kunkin kielen kulttuuri-instituutit.
- Toimintamme on kielirajojen yli tapahtuvaa, jossa painotetaan kielten opiskelemisen tärkeyttä. On tärkeää, että oppilaat näkevät kielten sekoittumisen eri maissa, eli esimerkiksi vain Ranskassa ei puhuta ranskaa. Tämä on neljäs kerta, kun teemme tällaista kiertuetta ja oppilaat ovat ottaneet meidät kouluissa erittäin hyvin vastaan, kertoo Venäjän kielen ja kulttuurin verkostosta Minna Tuhola.

Kielten rikkautta

Myös Vasaramäen koulussa otettiin Kimara-ryhmä innolla vastaan. Olihan tämä harvinaislaatuinen tilaisuus saada näytteitä monesta eri kielestä samana päivänä.
– Tämä oli todella hienoa, että saimme Kimara-ryhmän Turkuun. Vasaramäen koulun lisäksi Kimara-ryhmä käy Turussa myös Puropellon koulussa, joten kahden päivän aikana noin 200 oppilasta pääsee tutustumaan näihin kieliin. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa eri kieliä voitaisiin opettaa esimerkiksi koulujen yhteistyössä, sanoo Vasaramäen koulun ranskan ja englannin opettaja Anita Zenger.
Vasaramäen koulussa puhutaan suomen lisäksi myös viroa, somaliaa, kurdia, arabiaa, vietnamia, kiinaa, daria, venäjää ja kosovoa. Oppilaat saavat oman äidinkielen opetusta, jonka lisäksi koulussa opiskellaan englantia ja ruotsia sekä vapaavalintaisena saksaa tai ranskaa.

Lähde: http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=402412&nodeid=4656
Tämä teksti ja nämä kuvat eivät siis ole minun.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Terveisiä Saksasta!

Kuvassa olen erään Regenbogenschulen oppilaan kanssa valmistautumassa tervetuliaisjuhlaan koulun liikuntasalissa tiistaina 6.11.2012.

Olin Aino Holménin kanssa edustamassa kouluamme tänä syksynä käynnistyneen Comenius-kouluhankkeemme ensimmäisessä kokouksessa Hernessä, Saksassa, marraskuun viidennestä yhdeksänteen päivään saakka.

Nämä yhteistyöhankkeet ovat yksi oppilaitoksille suunnattu toiminto laajassa EU:n Lifelong learning -ohjelmassa. Koulujen yhteistyöhankkeet tarjoavat kouluille mahdollisuuden tutustua eri Euroopan maiden koulujärjestelmään, vertailla käytäntöjä ja kehittää omaa toimintaa.
Koulujen yhteistyöhankkeissa koulut eri maista toteuttavat yhteisen projektin. Yhteistyökoulut valitsevat hankkeelle yhden tai useamman aiheen, joita hankkeen aikana käsitellään. Hankkeista syntyy aina lopputuloksena joku konkreettinen tuote esim. kirja, näyttely, esitys, www-sivusto tms.

Meidän hankkeemme on "FIT, FAIR - SUCCESFUL!" Regenbogenschule koordinoi sitä ja Vasaramäen koulun ohella mukana ovat Englanti, Kypros, Ruotsi, Slovenia ja Turkki - yksi alakoulu kustakin maasta. Hankkeen avulla pyrimme tehostamaan terveiden elämäntapojen opetusta sekä koko kouluyhteisön hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Tällä kaikella uskomme olevan myönteisen vaikutuksen myös "akateemisiin" oppimistuloksiin.

Nyt pidetyssä kaksivuotisen hankkeen ensimmäisessä kokouksessa tarkistimme jo hakemukseemme aikanaan kirjatun eri koulujen välisen vastuunjaon ja projektin aikataulun. Tämän lisäksi oli toki aikaa seurata opetusta ja keskustella niin opettajien kuin oppilaidenkin kanssa. Tärkeää oli tavata yhteistyökoulujen edustajia ja vertailla käytäntöjä.

Merkille pantavaa oli oppilaiden kyky odottaa omaa vuoroaan. Merkille pantavaa oli myös lasten kyky tehdä työtä yhdessä, johon toki oppilaita johdonmukaisesti ohjattiin käyttämällä ryhmä- ja parityöskentelyä. Merkille pantavaa oli se, että lapset aidosti protestoivat kuullessaa perjantaipäivän olevan poikkeuksellisesti normaalia lyhyemmän.

Koulun ulkopuolella tutustuimme Ruhrin alueeseen. Ohjelmassa painottui menneitten vuosisatojen merkittävä kaivostoiminta, kun alueella oli runsaasti hiilikaivoksia. Ensimmäinen kaivos oli ollut Hattingenissa, joka on viehättävä pieni kaupunki, jonka keskusta koostuu vanhoista puutaloista.



Yhden niistä seinään oli valkoiselle maalipinnalle kirjoitettu mietelauseita.


Minusta tuo kuvaani osuneista kahdesta mietelauseesta ylempi on ainakin erinomainen."Älä syytä jokea, jos putoat siihen."

perjantai 26. lokakuuta 2012

Advanced Training on Quality - Poland, 9.-12.10.2012




Kuvassa ATOQ-kurssille osallistujia lyhyellä retkellä Varsovaan
Kuva: Constantine, Kypros


Euroopan unionin nuorisotoimintaohjelma Youth in Action tarjoaa nuorille mahdollisuuden vaikuttaa omaan elinympäristöönsä, hankkia kansainvälisiä kokemuksia ja toimia yhteistyössä muiden nuorten kanssa Suomessa ja muualla Euroopassa.
Ohjelma tukee nuorten oppimista vapaa-ajalla ja arjessa. Ohjelmaan osallistumalla nuoret oppivat käytännön tekemisen ja kokemisen kautta esimerkiksi kansalaistaitoja, erilaisuuden ymmärtämistä sekä aloitteellisuutta ja itsevarmuutta.
Nuoret ovat projekteissa aktiivisia toimijoita: he osallistuvat päätöksentekoon, suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Hankkeet vahvistavat nuorten aktiivista kansalaisuutta ja osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Youth in Action -ohjelmassa on useita erilaisia toimintoja, joista yksi on ryhmätapaamiset. Urheilu- ja hyvinvointiseura Vasaran Pauke ry järjesti viime marraskuussa yhdessä kreikkalaisen nuorisoryhmän kanssa viikon kestäneen ryhmätapaamisen Ateenassa teemana "Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku".

Nyt olemme taas valmiit uuteen vastaavaan hankkeeseen, mikäli yhdistyksen toiminta-alueella - Vasaramäen koulussa - on riittävästi ( 10-15 ) tästä kiinnostunutta nuorta. Mielestäni erityisen hyvin seuraava ryhmätapaaminen sopii koulun nykyisten kahdeksansien luokkien oppilaille. Tavoitteena on, että itse ryhmätapaaminen toteutuu lukuvuoden 2013-2014 syyslukukaudella. Valmistelutyö on käynnistettävä kuitenkin nyt.

Sain osallistua 9.-12.10. 2012 Konstancin-Jeziornassa Varsovan liepeillä ATOQ-valmennuskurssille yhdessä parinkymmenen muun kanssa. Edustajia oli minun ja Inarista kotoisin olevan toisen suomalaisen lisäksi Virosta, Sloveniasta, Saksasta, Englannista, Italiasta, Hollannista, Puolasta, Kyprokselta, Kreikasta ja Turkista.

Osallistujille yhteistä oli se, että jokaisella oli kokemus ainakin yhden ryhmätapaamisen järjestämisestä. Kurssin tavoitteena oli tarjota mahdollisuus arvioida kriittisesti tätä kokemusta ja ryhmätapaamisen vaikutusta osallistuneisiin nuoriin. Kurssin tavoitteena oli lisäksi lisätä ymmärrystä, mitä tulee ryhmätapaamisten laadun kannalta tärkeisiin tekijöihin, kuten nuorten aktiiviseen osallistumiseen, eri osallistujatahojen aktiiviseen osallistumiseen, kulttuurien väliseen oppimiseen ja eurooppalaiseen ulottuvuuteen.

Tuntui tälläkin kertaa varsin epävarmalta kurssipaikalle mennessäni. Vaimokin vielä lähtiessä vitsaili sillä, että "youth olisi taas in action" - viitaten taannoiseen 54-vuotissyntymäpäivääni. Ajattelin, että taitaa taas olla niin että muut kurssilaiset ovat saman ikäisiä kun omat lapseni. Ja olin siinä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta oikeassa. Mutta. Unohdin sen pian kurssin käynnistyttyä ja tunsin heti saaneeni maata jalkojeni alle - olevani yksi tärkeä osa ryhmää, niinkuin jokainen muukin.

Kurssin vetäjänä toimi kolmen kokeneen non-formaalin oppimisen asiantuntijan tiimi: Anita Silva, Elizabeth Kasa ja Jo Clayes.

Minulle ATOQ-kurssi oli ad hoc. Juuri nyt tarvitsin sitä. Kaikesta oppimastani on varmasti hyötyä, kun Vasaramäen koulu valmistelee lukuvuonna 2013-2014 käynnistettävää yhdeksännen luokan jälkeistä lisäopetusta, jonka toiminnan työnimenä koulu käyttää tällä hetkellä "9+ -hanketta". Lisäopetuksessa koulu tulee mm. hyödyntämään ns. kolmannen sektorin tarjoamaa non-formaalia opetusta ja oppimista formaalin kouluoppimisen tueksi. Vasaran Pauke ry on tässä mukana.

Jyrki Välimäki
puheenjohtaja
Vasaran Pauke ry

Kuva: Constantine, Kypros

maanantai 22. lokakuuta 2012

Mitä SAS-hanke on tuonut koulumme arkeen?



Turun kouluissa kehitetään keinoja koulupäivän aktivoimiseen sekä lasten ja nuorten turvalliseen iltapäivään. Kaiken toiminnan ja toimijoiden yhteisenä tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen monin eri tavoin.
Tähän pyritään kehittämällä koulupäivän aikaista toimintaa mm. välituntien aktivoimisen, aktivoivien välineiden ja materiaalien, oppilasaktivaattori- ja kaveritoiminnan, pihaolosuhteiden jne. kehittämisen kautta.
Aktiiviseen ja osallistuvaan elämään kannustetaan ja hyvinvoinnin edellytyksiä pohditaan erilaisten tapahtumien, kampanjoiden ja oppituntien kautta.
Erityisen tärkeä osa tätä työtä monimuotoisen harrastetoiminnan synnyttäminen aamu- ja iltapäiviin.
Rahoitus kehittämistyöhön on tullut vuosina 2010-2012 pääosin Central Baltic INTERREG IV A 2007-2013 -ohjelmasta, osittain Turun kaupungilta ja muista ulkopuolisista rahoituslähteistä, kuten opetushallitukselta.

Turun ja Tallinnan yhteinen EU-rahoitteinen ”Safe and Active School Day – Well-Being Partnership” – tuttujen kesken SAS-hanke - on päättymässä tämän vuoden lopussa. Aktiivisen ja turvallisen koulupäivän rakentaminen jatkuu kuitenkin Turussa.

Lasten ja nuorten aktiivista elämäntapaa, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, 


osallisuuden tunnetta sekä näiden kautta syntyvää hyvinvointia edistetään jatkossa yhtenä valtakunnallisena Liikkuva koulu -kaupunkina.

Tiedän saavani osallistua paneelikeskusteluun hankkeen päätösseminaarissa Tallinnassa marraskuun 1. päivänä. Roolinani on tuoda keskusteluun rehtorin näkökulma kysymykseen "Mitä hanke on tuonut Vasaramäen koulun arkeen?"

SAS-hanke ja jo sitä edeltänyt turkulaisten oma Koulut liikkeelle -hanke ovat tukeneet näkemystäni siitä, että liikunnan tulee olla koko koulun asia. Koululiikunnan rinnalle ja jopa osin sen tilalle on tullut käsite koulun liikunta. Koulun liikunnalle ei riitä, että on tietty määrä liikunta-nimistä oppiainetta. Sen lisäksi tulee kehittää välituntien laatua ja kiinnittää huomiota siihen, että koulumatkat kuljetaan mahdollisimman paljon jalan tai polkupyörällä.Oppituntien ulkopuolisen aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen on ollut myös keskeistä kehitettäessä koulun liikuntaa.

Paljon oli toki tehty näiden asioiden hyväksi Vasaramäen koulussa ennen tämän hanketoiminnan käynnistymistä. Niinpä aluksi tuntui, että meillä oli paljon annettavaa hankkeelle. Olimme mm. pyrkineet rikkomaan perinteistä koulun päivärytmiä iltapäivän pikällä välitunnillamme, joka suo oppilaille vähintään puolen tunnin mittaisen ulkoilutauon.

Hankkeiden edetessä oli meidänkin hyvin pian todettava, ettei koulumme hankkeen tavoitteiden suhteen ollut läheskään valmis.

SAS-hanke on mahdollistanut monipuolisen kerhotarjottimen.Toki on syytä tähdentää, että kerhonohjaajien palkka on tullut OPM:n ja kaupungin yhteisestä hankerahoituksesta - ei EU:lta. EU-tuki on mahdollistanut kerhotoiminnan uudenlaisen koordinoinnin koulunkin tasolla. Myönteisintä mielestäni kehityksessä on ollut nykyinen pirteä ote yläkoulumme kerhotarjonnassa. Ilman tätä hankerahoitusta koulu ei viime vuosina olisi voinut juuri kerhoja tarjota. SAS-hanke on toisaalta pannut meidät pohtimaan kerhotarjontaamme ja uudistumaan tässä. Kerhotoiminta on ollut entistä tavoitteellisempaa. Keskeistä on ollut toisaalta vähän tai ei ollenkaan liikkuvien lasten ja nuorten liikkumaan saattaminen, toisaalta lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin vahvistaminen.

SAS-hankkeen myötä olemme saaneet uudet välituntikorit jokaiseen luokkaan. Välituntikorit sisältävät välituntitoimintaa aktivoivia välineitä. Lisäksi hanke on tuottanut erilaisia aktivointikampanjoita, joiden avulla mm. oppilaat ovat saaneet apua siihen, miten hyödyntää välituntikorien sisältöä.

Liikunnan lisäämisen rinnalle tuli SAS-hankkeen edetessä yhä enemmän oppilaan hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvointi ja viihtyvyys kulkevat käsi kädessä. Tärkeä on kuulluksi tulemisen tunne, johon tarvitaan kuulluksi tulemisen kokemuksia ja mahdollisuus osallistua ainakin jossain määrin omaa työympäristöään koskevaan päätöksentekoon. SAS-hanke toi tähän hyviä konkreettisia työkaluja, joista aivan viimeisintä ollaan rakentamassa sosiaalisen median keinoin.

Näin hankkeen lähestyessä päätöstään hanke on hyvin vahvasti linkitetty kouluissa käynnistettyyn oppilasparlamenttitoimintaan, jollainen meilläkin on - kummassakin yksikössä omansa.

SAS-hanke on ollut kansainvälinen hanke. Se on ollut Turun ja Tallinnan yhteinen hanke. Hanke on tuonut kouluumme vierailijoita kahteenkin otteeseen Tallinnasta. Vierailujen isännöinti on aina mainio tilaisuus koululle tulla ulkopuolisten taholta arvioiduksi. Vierailijoiden välittämät kokemukset koulustamme on hyvä hyödyntää koulua kehitettäessä. Toisaalta itse olen saanut vierailla hankkeen aikana hyvin monessa Tallinnan koulussa ja saanut näistä vierailuista paljon niin henkistä kuin ihan konkreettistakin tuomista omaan kouluumme.

Olemme varmasti mielellämme mukana valtakunnallisessa Liikkuva koulu -hankkeessa, jossa Turku aikoo siis olla mukana Liikkuva koulu -kaupunkina.

 





perjantai 5. lokakuuta 2012

Syntymäpäivänä





Tänään on lokakuun 5. päivä. Ties' kuinka mones syntymäpäiväni. Ei auta laskea: ensi viikolla osallistun EU:n Youth in Action -ohjelman koulutukseen Varsovassa. Muut ovat varmaankin omien lasteni ikäisiä, mutta yritän löytää paikkani ryhmässä.

Ryhmä pikkurehtoreita tuli tapaamaan minua klo 11.55. Oli kravattia ja kauluspaitaa. Jollakin oli asiamiessalkku. Olipa joku kotonaan isänsä kanssa tehnyt oivan rehtorinaamarin kuvastani.  Vierailuun työhuoneessani oli tosissaan paneuduttu.

Sain lämpimät onnen toivotukset.

Olihan siinä varmaan Assi-opettajalla - oppilasparlamenttimme ohjaajalla - sormensa pelissä, mutta jotenkin tuntui, että pikkurehtorit olivat asialla muutoinkin kuin vain Assin tai jakamieni tikkareiden ansiosta.

Minulle tuli hyvä mieli.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Mikkelinpäivän aattona


Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä. Enkelit kuvataan Raamatussa Jumalan sanansaattajina, jotka suojelevat ja opastavat ihmistä.

Mikkelinpäivänä kirkoissa vietetään usein perhemessuja. Päivän evankeliumi (Matt. 18:1–10) asettaa uskon esikuvaksi lapsen ja kertoo, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja. Sanoma enkeleistä on tarkoitettu kuitenkin myös aikuisille. Päivän liturginen väri on valkoinen.


"Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: 'Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.'" (Matt. 18:2-3)

Kuluneella viikolla sain viestin huolestuneelta oppilaamme vanhemmalta. Silminnäkijän mukaan 7. luokan oppilaamme oli koulupäivän päätyttyä vähällä jäädä linja-auton yliajamaksi Uudenmaantiellä rynnätessään yli tien. Petäjäkadulla asuva henkilö taas soitti minulle ja sanoi, että oli ollut hiuskarvan varassa, ettei hän ajanut yläkoulusta pyörällään tulleen tytön päälle.
Meidän on niin kotona kuin koulussakin tehtävä kaikki voitava estääksemme sen, että jonakin päivänä todella joku oppilaistamme jää auton alle. Kaikkea ei voi nyt jättää suojelusenkelin varaan. Olen koonnut joitakin asioita, jotka tulee ottaa esille lasten ja nuorten kanssa keskustellen.

1. UUDENMAANTIE

Aamulla Lehmukseen tullessa ja iltapäivällä Lehmuksesta lähdettäessä on ehdottomasti käytettävä alikulkutunnelia tai liikennevaloja. Syreeniin tullessa ja Syreenistä lähdettäessä on käytettävä suojatietä, mieluimmin valo-ohjattua risteystä. Suojatielläkin on haettava katsekontakti autoilijaan ennen kuin lähtee tietä ylittämään.

2. VASARAMÄEN "PIKKUKADUT"

Kaikki Vasaramäen kadut ovat tasa-arvoisia. Oikealta tulevalla on aina etuajo-oikeus. Kuitenkin: Pyöräilijän ja kuorma-auton törmätessä pyöräilijälle ei ole mitään hyötyä siitä, että hän oli oikeassa. Jalankulkijan on käytettävä rakennettua jalkakäytävää tai jos sitä ei ole, on kuljettava aivan kadun reunassa.

3. HÄMÄRÄT AAMUT

Polkupyörässä on oltava toimiva valolaite. Jalankulkijalla on oltava heijastin - mielellään useita.

4. RAKUUNATIE TURJAN PUISTOSTA TULLESSA

Koripallokentän jälkeen tultaessa Rakuunatielle tullaan sananmukaisesti "puskista".

5. HAUTAUSMAANTIEN YLITYS VASARAMÄEN PALLOKENTÄN KULMASTA

Ylitettäessä Hautausmaantie suojatietä käyttäen tullaan sananmukaisesti "puun takaa".

tiistai 4. syyskuuta 2012

Johdanto

Sylissäni on australianterrieri Kassu, joka on tätä kirjoittaessa viisi kuukautta vanha. Vein sen tottelevaisuuskoulutukseen. Voitteko kuvitella, miltä tuntuu, kun on viemässä lastaan esiopetukseen ja löytää itsensä ja lapsensa lukiosta? Meille kävi niin.


Vertaan  mielelläni koulun lukuvuotta kirjaan, joka kertoo jännittävän ja tunteikkaan tarinan yllätyksellisine käänteineen. Kirjan ensimmäinen luku on usein nimetty johdannoksi.

Tämä kirjoitukseni on johdanto lukuvuoteen 2012-2013, joka alkoi tiistaina elokuun 14. päivänä.

Näin lukuvuoden alussa Lehmuksen yksikön salaojaremontti on edelleen kesken, minkä johdosta yksikön välituntialue on lähes kokonaan rajattu oppilaiden ulottumattomiin. Niinpä alakoulun 3.-6. luokkien oppilaat on ohjattu välituntisin Vasaramäen pallokentälle 1.-2. luokien oppilaiden jäädessä yksikön alapihalle nauttimaan kesän aikana sinne asennetuista kiipeilytelineistä.

Elokuun lopulla käynnistyi Lehmuksen yksikön vaiheittaisen peruskorjauksen viimeinen vaihe, kun C-oven sisäänkäynti, suihkulähdeaula ja siitä lähtevä porraskäytävä suljettiin pois käytöstämme. Tähän liittyen "laulusali" nykyaikaistetaan musiikin ja kuvataiteen monitoimitilaksi. Sen yläpuolella oleva "luonnotiedonsali" oheistiloineen peruskorjataan myös. Kaikessa korjaamisessa pyritään säilyttämään tuo kaunis 50-luvun henki.

Alkanut lukuvuosi tuo mukanaan mielenkiintoisia toiminnallisia haasteita.

Alakoulussa eli 1.-6. luokilla onnistuttiin säilyttämään luokkien lukumäärä samana kuin edellisenä lukuvuonna, vaikka koulun kokonaisoppilasmäärän lasku ja vallankin oppilasmäärät 3. ja 4. vuosiluokilla olivat ajamassa meitä luokkien yhdistämiseen juuri näillä alakoulun luokka-asteilla.

Nyt kolmansia ja neljänsiä luokkia on edelleen kumpaakin kolme. Näissä varsin pienissä ryhmissä opiskellaan äidinkieltä, matematiikkaa ja englantia - ns. välineaineita, jotka ovat välineitä muiden oppiaineiden oppimisessa.

Muissa oppiaineissa ikäluokan oppilaat on jaettu usein kahteen varsin isoon ryhmään.

Tämä on haastavaa niin oppilaille kuin opettajillekin. Jokaisella oppilaalla on tietokonepohjainen lukujärjestys. Luokan sisällä oppilaiden lukujärjestykset eroavat toisistaan; toimitaan vähän niinkuin yläkoulussa vaikka ollaan vielä aika pieniä.

Nämä järjestelyt edellyttävät opettajilta entistä tiiviimpää yhteistyötä. Näiden ikäluokkien vanhempien tulee nähdä, että käytännössä heidän lastaan opettaa opettajatiimi, joista yksi on kuitenkin se oma opettaja.

Mikäli näiden luokka-asteiden luokkia joudutaan yhdistämään tulevia lukuvuosia varten, on tänä lukuvuonna jo harjoiteltu suuremmassa ryhmässä opiskelua ja on opittu tuntemaan saman ikäluokan muita oppilaita - oman luokan ulkopuoleltakin.

Vasaramäen koulussa toimii Turun kaupungin liikuntalinja kolmannesta luokasta alkaen aina yhdeksännen luokan kevääseen saakka. Seitsemänneltä luokalta alkaen liikuntalinjan oppilaat on perinteisesti jaettu jalkapallo- ja yleisvalmennusryhmiin. Jo toista vuotta on näiden rinnalla tanssiryhmät - siis nykyisillä seitsemänsillä ja kahdeksansilla luokilla.

Täksi lukuvuodeksi olemme tiivistäneet yhteistyötä TPS:n ja FC Interin jalkapalloakatemioiden kanssa alkaen valintakokeen lajitestin suunnittelusta ja toteutuksesta aina harjoittelun ja opiskelun yhdistämispyrkimyksiin ja niiden toteutukseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Niin hyvin kuin on ollut mahdollista, olemme myös pyrkineet järjestämään yleisvalmennus- ja tanssiryhmien oppilaille mahdollisuuksia tiettyinä aamuina päästä oman lajinsa ja oman seuransa harjoituksiin tai saada valmennusta koulussa Turun Seudun Urheiluakatemian tukemana - käytännössä Pertti Sahlbergin toimesta.

Liikuntalinjan on tarkoitus  kuluvana lukuvuonna entistä paremmin palvella nuorten urheilijoiden valmennusta.

Alakoulussa liikuntalinjan keskiviikkoaamu on yhä enemmän lajiaamu. Silloin mm. jääkiekkoryhmällä on ns. taitojää Kupittaan kilpahallissa. Taitojään suunnittelusta ja ohjauksesta vastaa Juuso Malmikare apunaan Aki Keinänen ja Kim Törnström.

Vasaramäen koulu pyrkii olemaan hyvä ja se oikea koulu jokaiselle oppilaalleen. Jokaisen tulee saada ponnistella omista lähtökohdistaan ja arvioinnin tulee tukea tätä tavoitetta. Parhaimmillaan arviointi on oppilasta ohjaavaa.

Suuri haaste on meille jokaiselle haastaa itsemme joka päivä kokeilemaan rajojamme; testaamaan, mihin me todella pystymme. Tämä koskee meitä jokaista - niin koulun aikuista kuin oppilastakin.

Syksyn vanhempainilloissa tulee käydä läpi koulun, oppilaan ja tämän vanhempien välinen työn- ja vastuunjako, joka pohjautuu perusopetuslakiin.

Oppilaan tulee huolehtia tehtävistään ja käyttäytyä asiallisesti.

Koulu vastaa oppilaan kasvatuksesta ja oppimisesta kouluyhteisön jäsenenä. Koulu tukee kodin kasvatustyötä.

Oppilaan huoltajalla  on ensisijainen kasvatusvastuu lapsesta ja nuoresta.Huoltaja vastaa siitä, että oppilas huolehtii tehtävistään ja työvälineistään. Huoltajalla on oikeus selvittää epäselvyydet olemalla yhteydessä kouluun. Huoltaja tukee koulun kasvatus- ja opetustyötä.

Syksyn vanhempainilloissa tulee jokaisesta niin ala- kuin yläkoulunkin luokasta valita edustaja Vaskun Vanhemmat ry:n johtokuntaan, joka kokoontuu noin kerran kuussa. Tämä valinta ja valitun edustajan osallistuminen noihin kokouksiin on erittäin tärkeää!

Vanhempainyhdistys on koulun kehittämisen kannalta tärkeä toimija. Sen avulla vanhempien toiveet, huolet ja niistä kumpuavat aloitteet tulevat koulun tietoon ja vanhemmat tulevat kuulluiksi koulun arjen valinnoissa.

Kaikki huoltajat ovat tervetulleita tuustumaan kouluumme ja sen arkeen lauantaina lokakuun 13. päivänä, kun vietämme Avoimien Ovien päivää kummassakin yksikössä työn merkeissä.

Yhteistyöterveisin

Jyrki Välimäki
rehtori



sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Aikuinen



Lehmuksen yksikön aulan freskon on maalannut vuonna 1953 taiteilija Matti Kallinen. Mielestäni se kuvaa kasvua. Maalauksessa korjataan satoa - lapset ja aikuiset yhdessä. Ihan niinkuin koulussakin. Aikuiset, joilla on enemmän elämän kokemusta, auttavat ja ohjaavat lapsia. Ei käy ilmi, millä mandaatilla he sitä tekevät. Todennäköistä on, että lapsen näkökulmasta sillä ei ole edes väliä. Lapselle tärkeää on ystävällinen, välittävä aikuinen.
 
Turun Sanomien mielipahasivulla 6.7. nimimerkki KKA toi esille turhautumisensa kouluttamattomien kouluavustajien palkkaamiseen kouluihin ja jatkuviin säästöihin. Kirjoituksessaan hän myös ehdotti ammatin arvostamisen lisäämiseksi koulutettujen koulukäyntiavustajien nimikkeen muuttamista koulukäyntiohjaajiksi.

14.7. hänen kirjoitustaan kommentoi Varsinais-Suomen opinto-ohjaajien puheenjohtaja Virpi Lieri, joka totesi, ettei KKAn esille nostama ongelma poistu ammattinimikettä vaihtamalla.

Kirjoituksen lopuksi Lieri toteaa painokkaasti:"Mikäli ohjaaja-nimikkeeseen päädytään, on syytä jatkossa tuoda entistä selkeämmin esille ero ammattitutkinnon suorittaneen koulunkäyntiavustajan ja opettajan kelpoisuuden hankkineen henkilön välillä. Opinto-ohjausta tekevistä opetusalan ammattilaista on käytettävä nimikettä oppilaanohjaaja tai opinto-ohjauksen lehtori."

Koulunkäyntiavustajan ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan ammattitutkinnot ovat yhdistyneet vuoden 2011 alusta. Uusi tutkintonimike on koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto.
Tutkinto antaa valmiudet eri-ikäisten ja kulttuuritaustaltaan erilaisten asiakkaiden kasvatukseen, ohjaamiseen ja toimintakyvyn tukemiseen. Toimintaympäristöjä ovat muun muassa päivähoito, perusopetus, lukio ja ammatillinen koulutus, aamu- ja iltapäivätoiminta, vapaa-ajan toiminta sekä asiakkaan koti.
Tutkinto muodostuu neljästä pakollisesta tutkinnon osasta: ammatissa toimiminen, kasvun ja kehityksen tukeminen ja ohjaaminen, oppimisen ja toiminnan tukeminen ja ohjaaminen ja erityistä tukea tarvitsevien ohjaaminen.

Aiemman koulunkäyntiavustajan tutkinnon suorittaneille tarjotaan mahdollisuutta täydentää omaa tutkintoaan vastaamaan tätä uutta. Rehtorina en näe sitä välttämättömäksi. Kuitenkin on niin, että oman ammattillisen osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on osa ammattitaitoa ja koskee jokaista koulun työntekijää.

Arvostan koulutusta. Tutkinnon suorittaminen on ennen kaikkea osoitus kyvystä saattaa jokin asia tai prosessi päätökseen: tehdä asia valmiiksi. Kunhan muistaa, ettei tutkinto tee ihmistä valmiiksi.

Siis arvostan tutkintoa. Mutta. Koulun on kannettava tietty yhteiskuntavastuu myös niistä työikäisistä, joissa herää kiinnostus opetus- ja kasvatusalaan tai peräti pyrkiä herättämään tuo kiinnostus tilanteessa, jossa henkilön eri syistä tuntuu olevan vaikea löytää paikkaansa työmarkkinoilta.

Oppisopimuskoulutus on Vasaramäen koulussa hyväksi koettu. Toki se edellyttää varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan lupaa henkilön palkkaukseen.

Epätyypillisten työsuhteiden rakentajina olemme olleet uranuurtajia palkkaamalla työntekijän yhteistyössä urheiluseuran kanssa, koska kummankaan resurssit eivät tähän yksin olisi riittäneet.

On otettava avosylin vastaan eri opinto-ohjelmiin liittyvät harjoittelujaksot, työmarkkina- tai työllistämistuella työllistetyt, kouluvaarit ja muut vapaaehtoistyöntekijät.

Koulussa on aina tarve silmäparille ja auttavista käsistä on aina puutetta.

Ei tämä ajattelutapa vie mielestäni mitään pois yhdeltäkään jo koulutetulta opettajalta, koulunkäyntiavustajalta tai koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajalta.

Koulussa on vahvistettava sellaista ilmapiiriä, että kaikki työntekijät ovat lapsen ja nuoren näkökulmasta koulun aikuisia. Kaikki erilaisia, mutta samanarvoisia.

Kaikenlainen ammattinimikkeiden ja niiden hierarkisuuden korostaminen ja siitä muistuttaminen, onko työntekijä vakinainen vai määräaikainen, syö koulun yhteisöllisyyttä, joka on tämän päivän koulun keskeinen tavoite ja samalla voimavara.

Kukaan ei halua olla vain jotakin. Jokainen haluaa olla tärkeä ja tuntea tekevänsä työtä, jolla on merkitys.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Romeo in memoriam 14.6.2000 - 29.6.2012

Kuva: Romeo oli mukanamme Norjassa kesällä 2010.

Australianterrierini Romeo on nyt poissa. Romeo toimi mm. Vasaramäen koulussa tassuterapeuttina; se vieraili koulussa ja oppilaat saivat sitä välituntisin ulkoiluttaa. Myöhemmin sitä alettiin virheellisesti kutsua koulupsykologiksi. En korjannut virhettä. Pidin sitä painostuskeinona oikean koulupsykologin saamiseksi kouluumme.

Romeon viimeinen viikko oli vaikea. Menimme kuitenkin torstaina 28.6. vielä Kustaviin. Aamulla teimme pienen lenkin, joka näytti vievän Rompun kaikki voimat.
Oli aika tehdä tuo vaikea päätös. Lähdimme ajamaan Kaarinan Eläinlääkäriasemalle. Moni Romeota seurannut ja sen sydänviasta tietoinen oli ennustanut, että Romppu lähtisi aikanaan "jaloiltaan".
Niin siinä käytännössä kävi. Kiitos Kaarinan Eläinlääkäriasemalle Romeon hyvästä hoidosta ihan loppuun saakka.

Vaikka tiesin, että ratkaisu oli oikea, olo oli lohduton.
Sain lauantaiaamuna kuitenkin tietää, että kolmen kuukauden ikäinen australianterrieri Kassu olisi valmis muttamaan meille Jalasjärveltä.

Sunnuntai-iltana Kassu sai omakseen Rompun lelukorin. Nuo hiiret ja pallot saivatkin taas pitkästä aikaa kyytiä.

Kuva: Kassu on perinyt Romeon aamupissikukkulan mökillä Etelä-Vartsalassa.



"Muistatko ystävä lapsuuttain, olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin, tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä.

Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas, - miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan, nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää, on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen, niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain, sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää, kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie, se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain, en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa, se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi, niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää, pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen, sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää, kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, vierelläin kuljethan matkani viimeisen."


Runo Positiivarit värssypankista



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Alkuluokkien läksiäiset 6.6.2012

Alkuluokkien läksiäisiä vietettiin 6.6. Kuvassa alkuluokkien ensimmäiset opettajat Tarja Kallio ja Sirkku Kinos muistelevat toiminnan alkuaikoja. Taustalla muistimme tueksi laadittu aikasuora...

Lehmuksen yksikön työhuoneeni takaseinää koristaa aikasuora, joka alkaa vuodesta 1991. Se on vuosi, jolloin siirryin erityis- ja luokanopettajan tehtävistä rehtoriksi. Aikasuoran muodostavat Vasaramäen koulun henkilöstöstä vuosittain otetut ryhmäkuvat ja koko koulusta – oppilaista ja henkilökunnasta – otetut kuvat.
Työhuoneeni takaseinässä on ollut tilaa vain vuoteen 2003 saakka. Tämän jälkeen aikasuoraa on pitänyt jatkaa opettajainhuoneen käytävään.

Alkuluokkien oppilaat ja aikuiset ovat alusta asti olleet mukana aikasuoralla. Jopa niin, että mentäessä tätä ajanlaskuni alkua edeltävään aikaan, voidaan todeta alkuluokkien olemassaolo osana kouluamme. Tarkkaa vuosilukua, jolloin toiminta käynnistyi meillä, en osaa sanoa - todennäköisesti se tapahtui vuosi tai kaksi ennen kuin minusta tuli rehtori.

Rehtorin urani alku oli vaikea. Haasteita oli riittämiin. Jo pelkästään se, että tuntikehystä heti alkajaisiksi leikattiin muistikuvani mukaan kymmenen prosenttia – elettiinhän syvässä taloudellisessa lamassa – teki alusta vaikean. Onneksi edeltäjäni Markku Vähä-Mäkilä auttoi minua alkuun. Markku on ollut uralleni korvaamaton.

Muistikuvieni mukaan pyrin toimimaan edeltäjäni esimerkin mukaan pedagogisena johtajana ja koulun kehittäjänä. Alkuluokkien osalta muistan aina pitäneeni tärkeänä sitä, että alkuluokissa olisi mahdollisimman vahva tunne Vasaramäen koulusta ”meidänkin koulunamme”. Pyrimme tähän alkuluokkien henkilökunnan kanssa mm. yhteisillä koko koulun tilaisuuksilla.

Alkuluokkien henkilökunnan luovuus ja osaaminen on aina aikaan saanut mm. juhliimme uskomattoman ihania, herkkiä ja herkistäviä, esityksiä.

Aluksi alkuluokkien integroinnin ja henkilöstön yhteistyön esteenä nähtiin se, että alkuluokat olivat toisen hallintokunnan – sosiaalitoimen – alaisuudessa. Työpanosta voitiin siirtää hallintokunnasta toiseen lähinnä vaihtokauppana. Muistan mm. alkuopetuksen vahvan vaikuttajan Raili Pihlajan toimiminen alkuluokkien oppilaiden hyväksi kielellisen tietoisuuden kehittäjänä, kun vastaavasti Tarja Kallio opetti liikuntaa Railin oppilaille.

Alkuluokkien läsnäoloon myönteisesti suhtautuva ja näiden lasten kehitysviiveitä ymmärtävä ilmapiiri ei ollut itsestään selvä. Välillä oltiin törmäyskurssilla, kun ruokailussa veitsen ja haarukan käyttö ei sujunut.
Siirtyminen saman hallinnon alle opetustoimeen ei sitten toteuduttuaan juurikaan näkynyt koulun arjessa.
Koulun toimintakulttuuriin juurtuneet hyvät käytännöt toki jatkuivat, mutta varsinaisesti muutos ei tuonut heti mitään uutta.

Vuoden 2004 valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta käyty opetussuunnitelman laadintaprosessi toi esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheen kehittämiseen ratkaisevasti lisää vauhtia.

Järjestimme tammikuussa 2004 EU:n ARION-ohjelman alaisen asiantuntijavierailun täällä Turussa. Vierailun teemana oli Kouluvalmiuden arviointi. Vierailijaryhmässä oli kymmenen opetus- ja kasvatusalan asiantuntijaa eri Euroopan maista.
Lukuvuosina 2004-2005, 2005-2006 ja 2006-2007 Vasaramäen koulu sai tukea OPH:n kansainvälistämiseen tarkoitetuista määrärahoista. Huhtikuussa 2005 vierailin Tarja Kallion ja Marja Toivon kanssa Hollannissa ja Belgiassa. Toukokuussa 2006 vierailimme Aberdeenissä, Skotlannissa ja huhtikuussa 2007 Nantesissa, Ranskassa.

Tuosta ajasta kertoo paljon sen, että Opetushallituksen ja CIMOn julkaisemassa oppaassa koulujen kansainvälistymiseen ”Osaanko? Uskallanko? –Tottakai!” on valokuva Marjasta ja Tarjasta tutkimassa pedagogisia pelejä yhdessä ranskalaisten koulupsykologien kanssa.

Näistä vierailuista saimme paljon virikkeitä oman toimintamme kehittämiseen. Kansainvälisen toiminnan rinnalla olimme mukana yhdessä Raunistulan alkuluokkien kanssa OPH:n Erilaiset oppijat, yhteinen koulu –hankkeessa, jonka pohjalta käynnistimme Turussa Alkupolku-hankkeen, jonka tavoitteena oli mm. löytää keinot tukea alkuluokan käynyttä oppilasta vielä perusopetuksessa yhteistyössä häntä opettavan opetushenkilöstön kanssa.
Turussa kehittämämme oppimateriaali, erityisesti Alkuluokan aapinen, herätti kansallisissa verkostotapaamisissa runsaasti kiinnostusta.

Kehittämistyössä loimme kouluvalmiuden tilalle käsitteen koulun valmius, joka sisälsi ajatuksen siitä, että koulun tulisi mukautua kunkin oppilaan tarpeisiin. Tämä ajatustapa yleistyi. Alkuluokkien rinnalle Turkuun syntyi erilaisia kokeiluja koulun valmiuden kehittämiseksi.
Tästä syntyi hyvin kiistanalainen tulkinta, jonka mukaan alkuluokkia ei enää tarvita. Tässä tarpeettomuuden ilmastossa työskentelimme ainakin kolme lukuvuotta – nämä kolme viimeistä lukuvuotta.

Tänä aikana meillä Vasaramäessä alkuluokat ja perusopetuksen ensimmäiset ja toiset vuosiluokat on nähty kokonaisuutena. Alkuluokkien henkilöstön osaaminen on otettu entistä systemaattisemmin perusopetuksessa olevien lasten, varsinkin ensimmäisen luokan oppilaiden, tueksi. Tuki on viety myös esiopetukseen. Erilaisten hankkeiden, kuten JEKKU-hanke, avulla osaamista on jaettu Turun eri kouluihin ja ympäristökuntiin.

Alkuluokkiemme henkilöhistoriaa tutkiessamme löydämme toisaalta monen vuoden työrupeamia, toisaalta lyhempiä jaksoja. Meillä on poikkeuksetta ollut hyvä onni rekrytoinnissa: olemme aina saaneet hyvän opettajan tai hyvän avustajan, kun siihen on ollut tarve.

Marja Toivo, Alisa Vehviläinen ja Katja Paavilainen saivat kyseenalaisen kunnian sulkea lopullisesti alkuluokan ovet takanaan tietoisina siitä, ettei näitä ovia enää avata. Ettei kukaan enää avaa.

Haluan kiittää kaikkia Vasaramäen koulun alkuluokilla työskennelleitä opettajia, koulunkäyntiavustajia ja lastenhoitajia tekemästään uraa uurtavasta työstä!


tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kesä on koulussa kiireistä aikaa


Kaivinkone tuli Lehmuksen pihaan heti maanantaina 4.6.

Kesä - lukuun ottamatta viiden viikon lomaa - on rehtorille kiireistä aikaa. Mennyt lukuvuosi pitää kaikilta osin saattaa päätökseen ja tuleva lukuvuosi edellyttää valtavasti valmisteluja.

Talonmiehen ja koulusihteerin ohella koulumme on tänäkin kesänä myös aika monen muun työpaikka.

On syytä olla tyytyväinen, kun Lehmuksen yksikössä ovat työmaakopit olleet ikäänkuin saapuneen kesän merkki jo usean vuoden ajan. Tänä vuonna alkoi heti koulutyön päätyttyä salaojaremontti. Sen johdosta koko pihakin revitään auki: asfaltti uusitaan, pihalaatat kerätään pois, jotta ne jossain vaiheessa voidaan taas asettaa paikalleen. Pihaan johtavasta ajoväylästä kaikki kivet on poistettu. On syntynyt valtava röykkiö! Mäki tasoitetaan ja arvokkaat kivet asennetaan mäkeen uudestaan.

Pihatelineet tuodaan koulun pihaan myös kesän kuluessa. Samoin kuin portaikoista irroneet kivet muurataan paikalleen.

Aavistan, että piha ja ympäristö, joista olemme voineet olla ylpeitä, ovat sellaiset jatkossakin. 


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Rehtorin puhe koulun henkilökunnalle ja koulun sidosryhmien edustajille 1.6.2012

Hyvät Ystävät.

Lukuvuosi on aina tarina. Pikemminkin eletty kuin kirjoitettu.

On kirjan viimeisen luvun aika. Tämä kirja on viimeisin varsin mittavasta 58 kirjan sarjasta. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Lukuvuosi 1953-1954 Vasaramäen koulussa. Tämä viimeistelyä vaille valmis taas on nimeltään Lukuvuosi 2011-2012 Vasaramäen koulussa.

Tämä kirja on yhteistyön tulos. Kirjoittajia on ollut valtava määrä niin Vasaramäen koulun kummastakin yksiköstä kuin koulun ulkopuoleltakin: oppilaita aina koulutulokkaista peruskoulunsa päättäviin, opettajia, koulun muuta henkilökuntaa, kouluvaareja, oppilaitten vanhempia, koulun johtokunnan jäseniä, kaupunkimme kasvatus- ja opetustoimen johtoa ja kiinteistöjemme kunnossapidosta vastaavia ihmisiä - vain joitakin kirjan syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneita mainitakseni.
Mitä kirjoittaisin kirjan takapeiliin? Niille, jotka eivät ole niin aktiivisesti olleet mukana kirjan kirjoittamisessa tai niille, jotka keräävät tätä kirjasarjaa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan kirjan juonen käänteistä...

Kirjan alussa koulun henkilökunta tavoitteita itselleen asettaessaan saa eteensä sopimusluonnoksen, joka on otsikoitu Vasaramäen koulun Syreenin ja Lehmuksen yksikön avaimet hyvään, ammattitaitoiseen työhön.
 
Sopimusteksti pyrkii määrittelemään, mitä on inhimillinen, arvokas ja ammatillinen toiminta kaikkien yhteiseksi hyväksi; tavoitteena tyytyväinen oppilas ja hänen perheensä sekä hyvinvoiva toisistaan välittävä työyhteisö. Lukijat varmasti pohtivat, oliko sopimuksella vaikutusta. Tähän kirja ei anna selkeää vastausta.

Kirjan alkukappaleesta on myös luettavissa, kuinka päätettiin ottaa slogan tukemaan yhtenäiskoulun - määrittelemilleen arvoille - itselleen rakentamaansa toiminta-ajatusta. Tuo slogan on Työtä ja iloa - työn iloa! 

Miten saada aikaan työniloa? Sovittiin, että tätä pohditaan ja pohdinta tehdään näkyväksi rakentamalla kumpaankin yksikköön puu, johon oppilaat voivat kirjoittaa työnilon avaimia.

Kirjan lopussa voidaan todeta, kuinka puut on saatu valmiiksi ja niille pyritään löytämään keskeinen paikka kummastakin yksiköstä.

Kirjassa Vasaramäen koulu lukuvuonna 2012 - 2013 on aimo annos kansainvälisyyttä. 

Oman hyvinvointi- ja urheiluseuramme Vasaran Paukkeen avulla pääsimme kiinni EU:n Youth in Action -ohjelmaan, joka vihdoinkin - ties kuinka monennen kerran rahoitusta haettuamme - tuli meille todeksi. Järjestimme viikon kestäneen ryhmätapaamisen Ateenassa marraskuussa kreikkalaisen nuorisoryhmä ja sen ohjaajien kanssa. Meitä oli 21 nuorta - suurin osa yhdeksännen luokan oppilaita, osan ollessa jo keskiasteen koulutukseen siirtyneitä - ja neljä  aikuista. Vierailun teemana meillä  oli "Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku".
Hanke oli niin niin sanoin kuvaamattoman suuritöinen, että  pitkälle kevääseen tuntemukseni sitä kohtaan olivat selviytymisen tunteita. Vasta paljon myöhemmin - pala palalta - se on alkanut maksaa minulle sitä, mitä se minulle maksoi. Ymmärrän, että varsinkin ajankohtaisuutensa vuoksi, nuo luomamme henkilökohtaiset siteet Turun ja Ateenan välille, ovat meille hyvin arvokkaat. Niitä Kreikan ei tarvitse maksaa takaisin.
Olemme olleet aktiivisia Turun ja Tallinnan yhteisessä EU:n rahoittamassa Safe and Active Schoolday -hankkeessa. Saimme keväällä vieraita Tallinnasta: linja-autollinen yläkoulu- ja lukioikäisiä oppilaita opettajineen tutustui niin Lehmukseen kuin Syreeniinkin lähinnä hankkeen näkökulmasta.
Sarah Rühle Kölnistä vietti keväällä viikon koulussamme keräten aineistoa tutkimustyöhönsä. Vierailu tarjosi oivan tilaisuuden koululle tulla arvioiduksi ulkopuolisen silmin ja ainakin itseäni se auttoi löytämään arjestamme aarteita - asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä.

Kirjassa nousee vahvasti esille YTE: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki - nuo perusopetuslain meille muuraamat tuen portaat, joissa kulkemista - milloin ylös, milloin alas - nyt opettelemme. 

Koululykkäyslasten opetus - alkuluokkatoiminta - loppuu Vasaramäen koulusta. Kouluvalmiuden rinnalle loimme pitkään toimintaa kehittäessämme käsitteen koulun valmius. Olimme edelläkävijöitä, mitä tulee nivelvaiheeseen esi- ja perusopetuksen välillä.

Tarvetta toiminnan jatkamiseen olisi ollut edelleen. Palvelut siirtyvät vain toisaalle. Ei keskitetyn palvelun kouluihin - niitähän ajetaan alas - vaan palvelukeskittymiin. 
Monen lapsen lähikoulu ei ole tällainen. Vasaramäen koulukaan ei ole tällainen. Tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaittemme ja heidän vanhempiensa on vaikea nähdä muutoksissa mitään integraatiota edistävää.

 Kirjan Scifi-osuus on koulun liikuntalinjan kehittämistä koskeva luku. Lukuvuoden aikana vallankin yläkoulun liiikuntalinjasta puhuttaessa on korostunut nuorten urheilijoiden valmennuksen tuominen osaksi koulupäivää yhteistyössä Turun Seudun Urheiluakatemian ja paikallisten seurojen kanssa. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. En ole lainkaan varma laskeutumistavasta. Kuitenkin olen varma, että hypättävä oli. On kuitenkin selvää, että jatkossakin määrätietoisen valmennuksen rinnalle Vasaramäen koulun tulee olla koulu, joka tarjoaa myös lisää liikuntaa niille, jotka sitä haluavat - ilman kunnianhimoisia urheilullisia tavoitteita.

Kirja huomioi myös rakennukset, joissa nyt kolmevuotias Vasaramäen yhtenäiskoulu toimii. Myös Lehmuksen yksikön B-osan kolmannen ja neljännen kerroksen peruskorjaus valmistui ennen lukuvuoden alkua.  Lukuvuoden mittaan kävi selväksi, että tulevana syksynä vielä remontoimattomatkin tilat peruskorjattaisiin. Tulevana kesänä - heti kirjan tultua valmiiksi - käynnistyy salaojaremontti. 

Asiat ovat siis hyvällä mallilla Lehmuksen suhteen.

Syreenissä asiat ovat toisin, vaikka Kupittaan koulutalon hyväksi on tehtykin käytännössä se, mikä on tehtävissä. Ilmanvaihtoa on parannettu mm. tilakohtaisin ilmanvaihtokonein. Maaliskuussa tehtiin sisäilmatutkimus, jonka tulokset olivat hyvät. Toisaalta tulokset olivat hyvin hämmentävät, kun varsin moni henkilöstössä oireilee tavalla, mikä viittaa ongelmiin kiinteistön rakenteissa ja siksi myös sisäilmassa. 

Tämän kirjan kirjoittamiseen on koulun opettajakunnassa osallistunut paljon henkilöitä, joille teos on toistaiseksi viimeinen, mihin he osallistuvat tässä Vasaramäen koulua koskevassa kirjasarjassa. Haluan kirjan toimittajana erityisesti kiittää heitä. 


Tämä taitaa olla hyvä tarina. Niin minä tunnen. Se saa minut aloittamaan uuden kirjan toimittamisen.

Jotakin olen jo luonnostellut. Elokuussa jatkamme taas yhdessä.

Hyvät Ystävät.

Sydämellinen kiitos panoksestanne tarinamme Lukuvuosi 2012-2013 Vasaramäen koulussa kirjoittamiseen.

Viimeinen luku on vielä kesken. Vielä huomenna lauantaina - muutama tarkkaan harkittu rivi - ja sitten tarina saa päättyä samalla tavalla kuin nuo 57 edeltäjäänsä: virteen 571.



"Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon."