On tammikuu - synkkä ja tipaton.

Jenni Vartiainen laulaa:" On tammikuu - pitkä ja tipaton; tammikuu - synkkä ja hipaton.Vain sinusta oon selvästi päihtynyt, tähän elämään uudestisyntynyt."

http://www.youtube.com/watch?v=y1AcZWazdts


Kappale puhuttelee ajankohtaisuudellaan. Joulun ajan ja joulun jälkeinen kiireetön yhdessäolo minulle läheisten ihmisten - ennen kaikkea vaimoni Eijan -  kanssa on tehnyt minulle hyvää.


Omalla kohdallanikin edessä on niin tipaton kuin hipatonkin tammikuu, jonka suuri osa meistä suomalaisista kohtaa nyt  ilman lumipeitteen maisemaa valaisevaa vaikutusta. Valolla on selkeä yhteys hyvänolon tunteeseen – pimeyden nähdään olevan yhteydessä väsymykseen ja alakuloon.

Joulun alla kirjoitin virkani puolesta Joulupukille ja luin kirjeeni niin ala- kuin yläkoulunkin henkilökunnalle ja oppilaille. Toivoin Joulupukin toteuttavan taatusti ympäristöystävälliset lahjatoiveemme: positiivista ajattelua ja huumoria.

Koska tiesin Joulupukilla olevan aattona kovan kiireen, pyysin häntä jättämään nämä lahjansa meidän itsemme toinen toisillemme jaettavaksi kevätlukukauden aikana.

Tammikuussa meidän pitää saada paljon aikaan.

Opettajien viikkotyöaikaan kuuluu kolme tuntia yhteiseen suunnitteluun: kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön koulussa muiden opettajien ja muun henkilökunnan kanssa ja yhteistyöhön koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.

Nyt kevätlukukauden alussa tulisi kyetä mahdollisimman hyvin näkemään yhteissuunnitteluajan tarpeet ja sopimaan käytännöistä. 

Tarvetta keskusteluun ja niiden pohjalta asioista yhdessä sopimiseen on:

On tärkeää päivittää koulun tapahtumakalenteri kevätlukukauden osalta, jotta esimerkiksi yhteiset me-henkeä vahvistaviksi suunnitellut tapahtumat ovat sitä.  Kevään huipentumana näen Wanhan Vasaran 60-vuotisjuhlan maaliskuun 26. päivänä.

Hyvien käytöstapojen yhteinen edistäminen on yksi tämän lukuvuoden tavoitteistamme niin ala- kuin yläkoulussakin. Sovitut yhteiset toimenpiteet ovat jääneet toteutettaviksi tänä keväänä. Vielä joulukuussa halusin laajentaa tähän liittyvää keskustelua antamalla puheenvuoron alakoulussa opettajille, jotka palasivat innostuneina hyvekasvatus-koulutuksesta. Ajankohta keskustelulle oli huono. Tuo keskustelu tarvitsee ehdottomasti uuden tilaisuuden. Mielestäni tarvitsemme toimintamallin, jonka avulla oppilasta ei pelkästään pyydetä olemaan kunnolla, vaan hänelle annetaan keinoja omakohtaisesti parantaa ja korjata omaa käytöstään.

Tammikuussa järjestämme esittelytilaisuuksia. Niihin meidän pitää olla hyvin valmistautuneita.

Keskiviikkona tammikuun 8. päivänä klo 18.00 alkaen Lehmuksen yksikön ravintola Kokkikukossa kohtaamme tulevien 1. luokkien oppilaiden vanhemmat. Samaan aikaan on koulutulokkailla mahdollisuus osallistua Vaskun Pomppuun liikuntasalissa. Tämän tekee mahdolliseksi vanhempainyhdistyksemme Vaskun Vanhemmat ry.

Torstaina tammikuun 9. päivänä klo 18.00 alkaen Lehmuksen yksikön auditoriossa järjestämme alakoulun 3.-6. luokkien liikuntalinjan esittelytilaisuuden. 

Torstaina tammikuun 16. päivänä klo 18.30 alkaen Syreenin yksikössä järjestämme yläkoulumme esittelytilaisuuden. Tilaisuudessa esittelemme myös yläkoulun liikuntalinjaa.

Tulevan lukuvuoden 2014-2015 suunnittelu alkaa siis käytännössä heti tammikuussa. On tärkeää, että opettajakunta kokonaisuudessaan hahmottaa tämän prosessina, jossa jokaisen on mahdollista tulla kuulluksi. Resurssit tulevat olemaan huomattavasti kuluvan lukuvuoden resursseja niukemmat, mikä edellyttää valintojen tekemistä ja sinä onnistumista.

Kyösti Kallion kuva

Kyösti Kallio toimi Suomen tasavallan neljäntenä presidenttinä 1937 - 1940.

Noin vuosi sitten Lehmuksen yksikössämme taas yksi peruskorjausvaihe oli valmis. Sen myötä oli aika palauttaa tasavaltamme presidenttien muotokuvat takaisin paikalleen sille käytävälle, joka johtaa kuuluisalle Huokausten sillallemme.

Näin tässä oppimistapahtuman edellytykset ja annoin tehtävän kahdelle kuudennen luokan pojalle: "Laittakaa presidenttien kuvat seinälle oikeassa järjestyksessä. Tässä laatikossa ovat kuvat ja tuossa ovat tikapuut."

Pojat ryhtyivät työhön, mutta olivat pian murheellisen näköisinä työhuoneeni ovella. -Kallio putosi, sanoi toinen ja toinen näytti taulua, jonka lasi oli säpäleinä.

Lohdutin poikia ja kävimme yhdessä tarkastamassa heidän työnsä tuloksen. Presidentit olivat oikeassa aikajärjestyksessä - Kyösti Kalliota varten seinässä oli koukku oikeassa paikassa.

Kangaslahden Olli kävi sitten käymässä työhuoneessani. Pyysin Ollia viemään Kyösti Kallion hyväksi kokemaani kehystämöön, kun tiesin Opan asuvan ihan siinä vieressä. 

Vuosi siinä vierähti. Seuraavakin peruskorjausvaihe oli ohi ja valmistauduimmme joulunalusviikolla perinteiseen kahvihetkeemme, johon aina yritämme muistaa kutsua kaikki koulun arjessa tai arkeen vuoden aikana tavalla tai toisella vaikuttaneet ihmiset.

Huomasin, että Kyösti Kallio puuttuu edelleen. Saman huomaisivat varmaan vieraammekin. Kiusallista.

Kiiruhdin tuohon kehystämöön ja ehdinkin sinne juuri ennen sulkemisaikaa. Mentaalisesti yrittäjä oli jo selvästikin sulkenut liikkeensä. Siinä hän istui ja rupatteli toisen mieshenkilön kanssa. Liike toimi selvästikin kulmapubina, mikä alueelta nykyään puuttuukin.

Aina palvelualtis yrittäjä ponnahti ylös ja minä tervehdittyäni kumpaakin kysyin nolona, oliko liikkeessä vielä koulumme Kyösti Kallion muotokuva. Yrittäjä meni takahuoneeseen.

Ystävänsä kysyi:"Eikös Kyösti Kallio kuollut Helsingin rautatieasemalle?". Vastasin, että niin se taisi olla.

Pian yrittäjä tuli takaisin.

"Tässä se on. Mutta en ole tehnyt sille mitään. Kun toimeksianto jäi aikanaan hieman epäselväksi..."

Sanoin, että jos uusi lasi.

Hän sanoi, että se olisi valmis heti seuraavana päivänä.

En hakenut Kyösti Kallion muotokuvaa seuraavana päivänä. Haen sen kuitenkin ennen kuin kevätlukukausi alkaa.

Rauhallista Joulua!

 Hyvät Ystävät.

Kuluva lukuvuosi on Vasaramäen koulun 60. lukuvuosi. Tasan 60 vuotta sitten tämä liikuntasali oli silloisten koulun aikuisten ja oppilaitten toimesta muuntumassa juhlasaliksi koulun ensimmäistä kuusijuhlaa varten.
Koulua oli käyty tässä rakennuksessa syyskuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Voisin kuvitella, että lukuvuoden alkaessa rakennustöitä ei vielä oltu saatu päätökseen. Pitkän aikaa oppilaiden ja koulun henkilökunnan lisäksi täällä työskenteli rakennusväkeä, jonka tehtävänä oli saattaa tämä kaunis rakennushanke valmiiksi.

Niinpä vasta keväällä oltiin valmiit järjestämään koulun viralliset vihkiäiset. Juhlapäiväksi päätettiin maaliskuun 26. päivä, jota sen jälkeen alettiin joka vuosi juhlia Vasaran päivänä.

Kun Vasaramäen ja Kupittaan koulut sitten 4.4. 2009 yhdistettiin koulun henkilökunnan kokoontuessa tätä varten yhteen, alettiin tuota päivää pitää Uuden Vasaran päivänä ja maaliskuun 26. päivää Wanhan Vasaran päivänä.

Seuraava Wanhan Vasaran päivä onkin siis erityisen merkittävä. Se on vanhan Vasaramäen koulun 60-vuotispäivä.

Juhliin on valmistauduttu jo usean vuoden ajan Turun kaupungin kiinteistöjen peruskorjaamisesta vastaavien tahojen toimesta ja juuri nyt tuo työ ollaan saamassa päätökseen.
Rakennustöiden ja koulutyön samanaikaisuuteen me kouluväki olemme tottuneet ja sopeutuneetkin.
Yhteistyö on ollut sujuvaa. Tilojen käyttäjän edustajana olen tuntenut tulleeni kuulluksi peruskorjauksen eri vaiheissa.  Tässä viimeisessä vaiheessa vertaus "kuin yhtä perhettä" - ei sekään ole kaukaa haettu.

Haluan koulumme koko henkilöstön ja oppilaittemme puolesta kiittää Teitä kaikkia osaajia, jotka olette olleet mukana tässä rakennuksemme A-osan peruskorjauksessa.

Syreenikujan yksikön osalta syyslukukausi on ollut merkittävä. Lukio on muuttanut pois ja valtuuston hyväksymät muutokset kaupungin kouluverkossa vahvistavat sen, että Syreenikujan yksikkö toimii vielä vuosia Vasaramäen yläkoulun tilana - aina siihen saakka, kunnes Skanssiin rakennetaan uusi koulu. 

Kyseessä on niin pitkä aika, että Syreenikujan yksiköstä - siis Kupittaan koulutalosta -  on pidettävä hyvää huolta.

Lukion lähtö mahdollisti uudet toiminnot: vast'ikään maahamme muuttaneille yli 15-vuotiaille suunnatun valmistavan opetuksen ja toisaalta peruskoulua täydentävän lisäopetuksen, joka meillä on YsiPlus. Näiden toimintojen arki on haastavaa pioneerityötä. YsiPlus-ryhmä on esimerkiksi opettanut kantapäänkin kautta, mihin suuntaan ja miten toimintaa tulee kehittää tulevina lukuvuosina.

Haluan tässä yhteydessä erityisesti kiittää VALMO-ryhmän Mirellaa ja Milaa sekä YsiPlus-ryhmän Juhaa ja Opaa ja muita ryhmän opetukseen mukaan lähteneitä sekä OPO-Maijaa  ennen kaikkea rohkeudesta.

Alakoulun syksyä ovat leimanneet monet kansainväliset vierailut ja muut kontaktit. Joulukuun alussa saimme toimia eurooppalaisen yhteistyöhankkeemme Fit, fair and successful isäntinä. Juuri nyt meillä ja muissa hankekouluissa Englannissa, Kyproksella, Ruotsissa, Saksassa, Sloveniassa ja Turkissa pohditaan yksilön ja ryhmän sosiaalisten taitojen kehittämistä, jotta tulisimme toimeen entistä paremmin toistemme kanssa.

Sosiaalinen kestävyys on teemamme myös Vihreä Lippu -ohjelmaa toteuttaessamme.

Kunnioittaa toista ihmistä ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Koulun arjessa tulee havainneeksi, kuinka osaamisessa tällä ihmisen toiminnan keskeisellä alueella on suuria puutteita.
Olen asiasta paljon enemmän huolissani kuin siitä, että Shangai on mennyt Suomen ohi matematiikan osaamisessa.

Kasvatustehtävämme on äärimmäisen tärkeä. Mutta kuitenkin voimme olla korkeintaan avuksi niille, joilla on vastuu  lapsensa kasvatuksesta: lapsen vanhemmille.

Vanhempainyhdistyksemme Vaskun Vanhemmat on tärkeä toimija, kun sovimme työnjaosta yhteisessä kasvatustehtävästämme.

Meillä kaikilla tulee olla unelma - miksei useampikin. Pyrkiessäni omaan unelmaani, unelmieni kouluun - toivon samalla mahdollistavani muidenkin unelmat - vähintäänkin olematta niiden toteutumisen esteenä.

Unelmat eivät toteudu ilman halua ja kykyä tarttua haasteisiin. Jokainen koulupäivä tarjoaa tähän lukuisia mahdollisuuksia.

 

Koulutus on voimakkain ase, jota voi käyttää maailman muuttamiseen.

Kuvan sitaatti on Nelson Mandelan puheesta Witwatersrandin yliopistossa vuonna 2003. Nelson Mandela kuoli joulukuun 5. päivänä.

KIITOS KULUNEESTA SYYSLUKUKAUDESTA!

Tämä on puheeni Vasaramäen koulun henkilökunnan ja koulun yhteistyötahojen perinteisessä joulukahvitilaisuudessa keskiviikkona 18. joulukuuta 2013 Lehmuksen juhlasalissa.

Valmentajatapaamisen jälkeen

Arsenalin Aaron Ramsey pääsi tuulettamaan menneellä viikolla voittomaalia Dortmundia vastaan Mestarien liigassa. Kuvan olen lainannut SkySportilta. Toivottavasti siellä ei pahastuta.

Mestarien liigan otteluiden lisäksi urheilun saralla tapahtui muutakin. Omasta mielestäni merkittävin tapahtuma oli koulumme 7.-9. luokkien liikuntalinjan valmentajafoorumi, jonka siis järjestimme torstaina 7.11.2013 Lehmuksen yksikön vast'ikään saneeratussa auditoriossa, jonka aiemmat ikäpolvet muistavat luonnontiedon salina.

Koulua rinnallani edustivat apulaisrehtori Kari Salminen sekä liikunnan opettajista Assi Koskelainen, Tommi Lakanmaa, Jukka Talja ja Kristiina Vanhanen. 
Seuravalmentajien välityksellä edustettuina olivat ainakin jalkapallo - niin TPS, Inter kuin KaaPokin - yleisurheilu, taitoluistelu, taekwondo, pyöräily, rytminen voimistelu, alppihiihto  ja kilpatanssi.
Tärkeä osallistuja oli lisäksi Turun Seudun Urheiluakatemian Pertti Sahlberg, joka koordinoi perusopetuksen urheilulinja- ja urheiluluokkatoimintaa Turun Seudun Urheiluakatemian yhteistyökouluissa, joihin mekin lukeudumme.

Pieni auditoriomme näytti melkeinpä loppuunmyydyltä ja "etänä" internetin välityksellä kuulemma osallistui kaksi henkilöä, joita Antti Huttunen pyrki palvelemaan. Ongelmia oli. Ne johtuivat koulumme viallisesta mikrofonista.

Kuluvan lukuvuoden opetusjärjestelymme tiistain ja torstain lajiaamuineen saivat kiitosta. Samoin koin, että hyvänä ja toimivana nähtiin lisätyn liikunnan kiertoharjoittelu,  missä harjoitetaan motorisia perustaitoja ja yleistaitavuutta, sekä liikunnallisia ominaisuuksia ja kykytekijöitä.

Kehitettävää nähtiin tiedottamisessa. Seuravalmennuksen kannalta olisi tärkeää, että liikuntalinjan viikko-ohjelma olisi nähtävissä internetissä, esimerkiksi koulun kotisivuilla, jotta tämä voitaisiin ottaa huomioon seuroissa kunkin urheilijan valmennusohjelmaa suunniteltaessa.
On myös selvää, että tiistain ja torstain lajiaamujen rinnalle on pyrittävä saamaan 8. ja 9. luokille maanantain ja perjantain lajiaamupäivät klo 10-12, koska valmennuksen keskittäminen pelkästään aamuihin on aiheuttanut joissakin lajeissa sen, että valmentajista ja suorituspaikoista on ollut pulaa.
Korostan kuitenkin, että pyrimme tarjoamaan nuo aamupäivän mahdollisuudet lajiharjoitteluun vaihtoehtona jo tänä lukuvuonna käytössämme oleville lajiaamuille.  Nuori urheilija ei voi olla seuransa lajiharjoittelussa sekä lajiaamussa että lajiaamupäivässä; toinen näistä on aina varattu koulun järjestämälle lisätylle liikunnalle.

Tulevien seitsemänsien luokkien liikunnan opetus ja mahdollisuus lajiharjoitteluun tullaan tulevana lukuvuonna järjestämään niin kuin se on nyt järjestetty. Näillä järjestelyillä nuorella on mahdollisuus saada oman lajinsa valmennukseen yhteensä neljä tuntia viikossa, mitä tukee koulun järjestämä neljän tunnin liikunnan opetus, mistä kaksi tuntia on edellä kuvattua kiertoharjoittelua,

Jalkapallon suhteen emme ole kaikkien toimijoiden kanssa samalla aaltopituudella: koulun järjestämää liikunnan opetusta ei arvosteta ja kahta lajiaamua ei pidetä riittävänä. Vertailukohteita haetaan kaukaa Etelä-Amerikasta.

En usko, että sieltä löytyvät parhaat mallit yhdistää koulunkäynti ja nuoren urheilijan valmennus.

Minusta vertailukohdaksi pitäisi hakea maita, jotka ovat hyvin sijoittuneita niin FIFAn kuin OECD:nkin rankingeissa. OECD:n ranking on käytännössä Pisa-tutkimus, jossa Suomi on jatkuvasti kärjessä; viimeksi sijalla 2 - testin "reading"-osio -  heti Etelä-Korean jälkeen. FIFAn rankingissa Suomi on sijalla 63.

Muista pohjoismaista Ruotsi on sijalla 25, Tanska sijalla 26 ja Norja sijalla 47 FIFAn tilastoissa. Pisa-tuloksissa Norja on sijalla 10, Ruotsi sijalla 17 ja Tanska sijalla 22. Minusta malleja hakemaan ei kannata lähteä merta edemmäs - Pohjanlahden ylitys riittänee.

Brasilia on sijalla 50 viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa.

Tähän loppuun lainaus lauantain 9.11. Turun Sanomista, toimittaja Pekka Pernu, STT, Lontoo:

Arsenalin valmentaja Arsene Wenger  nostaa usein kehuissaan esiin Aaron Ramseyn kestävyyden ja vahvan tahdon.
- Lisäksi hänellä on pakkomielle - halu tulla koko ajan paremmaksi, Wenger on sanonut.
Kestävyys on perua kouluaikojen monipuolisesta urheilutaustasta. Yläkoulussa Ramsey voitti Walesin koulumestaruudet 800 metrillä ja viisiottelussa. Rugby-urakin olisi voinut viedä maajoukkueeseen.
Lopulta jalkapallo vei, ja Ramsey päätyi Cardiffin kautta Arsenaliin Manchester Unitedin nenän edestä.

A bridge too far

Kuva on sama, joka on julisteena, jonka ostin taannoin vieraillessani Hollannin Arnhemissa Airborne Museumissa. Museo kertoo toiseen maailmansotaan sijoittuneesta operaatio Garden Marketista: Liittoutuneet yrittivät syyskuussa 1944 tunkeutua Arnhemin kautta Natsi-Saksaan. Museo tuo nuo tapahtumat ulottuvillemme kiehtovan tarinan lailla. Ei siis ihme, että tästä toisen maailmansodan taistelusta tehtiin elokuva. Yksi silta liikaa - A bridge too far – on vuodelta 1977.

Kun taas löysin tuon julistekäärön kotoani siivouksen yhteydessä, päätin, että kehystän tuon kuvan ja löydän sille paikan työhuoneestani Lehmuksessa.  Vierailu museossa oli vaikuttava. Sitä täydensi vierailu läheisellä sotilashautausmaalla.

Kuljin kokonaisen päivän toisen maailmasodan rintamalla.

Rintamalla.

Sen piti alunperin olla tämän blogini otsikko. Mutta että verrata yhtenäiskoulun rehtorina olemista rintamalla olemiseen; se kuitenkin olisi koettu liian mahtipontiseksi.

Koulumme toimii kahdessa yksikössä. On mahdotonta olla läsnä kummassakin yksikössä yhtä aikaa. Ja hyvin paljon työhöni kuuluu sellaista, etten ole lainkaan läsnä - en kummassakaan yksikössä. On kuin olisin rintamalla taistelemassa jonkun ja jonkin puolesta, mutta samaan aikaan kotirintamalla – siis koulussa -  ihmisten on vaikeaa ymmärtää käymääni sotaa.

Kotirintaman arkeen kaivataan isää, jotta arjesta selvittäisiin. Lisäksi tuntuu siltä, että tässäkin tapauksessa isä aina lupaa, mutta hyvin usein käy kuitenkin niin, että hän ei ehdi tai hän unohtaa.

Johtamistapani perustuu luottamukseen. Johdan asiantuntijoita, jotka osaavat asiansa. Kansainvälisesti tunnustetulle suomalaiselle koululle tämä on yleisesti hyvin tyypillistä: vapaus.

Se, että johtajana luottaa alaisiinsa ja vapauttaa alaisensa hyödyntämään osaamisensa. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, sitä ei koko työyhteisö koe kaikissa tilanteissa myönteisesti. Alainen voi kokea vapauden heitteille jätöksi: Rehtori laiminlyö minut.

Paljon puhutaan pedagogisen johtajan puolesta. Sellainen pyrin itsekin olemaan. Toisaalta rintamalla ollessani kuulen kuitenkin, että hyvin usein vahvan pedagogisen johtajan koulussa työntekijät kaipaavat vapautta. Minkä joku kokee vahvuutena, sen toinen näkee heikkoutena.

Jokaisella meistä on kuitenkin omat vahvuutemme. Nämä vahvuudet tulisi nähdä ja ne tulisi hyödyntää. Tämä koskee koko kouluyhteisöä. Koulun arjessa yksilön heikkoudet ja tekemänsä virheet saavat suhteessa liian suuren huomion.

Itse kukin meistä tulisi itse kunkin meistä taholta tulla niellyksi karvoineen. Jokainen tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.

Toisaalta. Koko kouluyhteisön - niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin -  tulisi pyrkiä kehittymään sellaiseksi, että jokainen kokisi velvollisuudekseen puuttua, kun näkee toisen rikkovan lakia tai yhteisiä sopimuksia. Jaan mielelläni tämän velvollisuuden, vaikka ymmärrän, että se minulla esimiehenä ja rehtorina on ihan erityinen.

Tulisi sallia itselle virheet ja unohdukset. Kun ne itselle sallii, on helpompi sallia ne myös toiselle.

Omien virheideni hyväksyminen ei ole minulle helppoa.

Kello kolme aamuyöstä jostakin pamahti päähäni, että olin unohtanut järjestää 6b-luokalle sijaisen perjantaiksi, enkä – itse Helsingissä olleena – ollut tätä toteamassa, kun järjestelyjen perään koulussa kyseltiin.

Ei tullut enää uni. Olen todella pahoillani. 

Unohduksestani ylipääseminen on vaikeaa, koska olen erityisesti pyrkinyt parantamaan tapahtumien ja erityisjärjestelyjen ennakointia ja niihin liittyvää informaatiota niin oman työni kuin koko organisaatiomme osalta.

Jokainen meistä kuitenkin tekee parhaansa - niin rintamalla kuin kotonakin.

Minun tehtäväni on johdattaa joukot tuolle sillalle. Se on kaukana. Tällä kertaa – tässä tarinassamme - se ei kuitenkaan ole liian kaukana.

Syyskuu

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan
ja punaista poskea haukkaan?

- Uppo-Nalle -

Nyt on kolme viikkoa käyty lukuvuotta 2013-2014. 

Kuten oli ennakoitavissa - alakoulussa liikunnan opetus on varsin haastavaa, kun Lehmuksen liikuntasali, pukuhuone- ja suihkutiloineen on peruskorjattavana aina joulukuun alkuun saakka. Vielä ei ole ollut kovin montaa niin sateista päivää, ettei opetusta olisi voitu toteuttaa ulkona, mutta eiköhän niitäkin ole jatkossa enemmän. 

Ammattikorkeakoulun Ruiskadun yksikön sali on käytössämme kaksoistunneilla. Syreenin saleista saattaa löytyä tyhjää, joka mahdollisesti palvelee joitakin ryhmiä ja tottakai Kupittaan urheiluhalli on käytössämme keskiviikkoaamua lukuun ottamatta.

Tilanne vaatii kärsivällisyyttä niin opettajilta kuin oppilailtakin. Mahtaa olla hienoa saada peruskorjattu sali - mm. kiipeilyseinineen - sitten käyttöön marraskuussa!

Syreenin yksikössä lukion lähtö on merkinnyt väljyyttä, jolla tuntuu olevan monin tavoin myönteinen vaikutus - eikä vähiten ilmapiiriin. Sekin on hyvä, vaikkei se peruskorjausta korvaakaan, että maalarilla on koko ajan yksi luokka työn alla: jo pintaremonttikin lisää viihtyisyyttä.

Uudet ryhmämme, valmistavan vaiheen opetusryhmä eli VALMO-ryhmä ja lisäopetusryhmä YsiPlus, ovat myös aloittaneet. Tuntuu siltä, että onnistuin rekrytoinnissa erinomaisesti. Mirella Arola ja Ljudmila Gnap-Käyhkö työskentelevät VALMO-ryhmän hyväksi, Erityisopettaja Juha Hiltunen taas  YsiPlus-ryhmän luokanvalvojana ja Olli Kangaslahti ryhmän ohjaajana.

Henkilökunnassa on muitakin uusia. 

Opinto-ohjaaja Eeva Himbergin virkavapauden ajaksi saimme erittäin hyvän sijaisen: Maija Hämäläinen. 

Kuraattorimme on vaihtunut. Uusi kuraattorimme on Riikka Laaksonen. Psykologimme Anna Piponiuksen virkavapaus jatkuu vielä ja hänelle haetaan juuri sijaista. Tällaisen löytäminen tuntuu olevan vaikeaa. Heikosta koulupsykologitilanteesta maassamme kertoi mm. eilinen TV 1:n A-studio.

Syreenin yksikön ohjaaja Marko Mäenpää on nopeasti saanut "juonesta kiinni". 

Uusia opettajia ovat Jenni Laakso ja Jere Sorjanen, jotka kummatkin opettavat niin ala- kuin yläkoulussa - Jenni biologiaa, maantietoa ja matematiikkaa, Jere historiaa.

Yläkoulun liikuntalinjan lajiaamuihin tunnutaan olevan yleisesti tyytyväisiä. Tepsi toivoisi saavansa vielä lisää omaa valmennusaikaa ns. akatemiavalmennettavilleen. Itse tunnen niin, että olemme laittaneet kaiken peliin, jotta työjärjestys palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla valmennuksen ja opiskelun yhteen sovittamista. On harmi, jos olen ilmaissut itseäni ennen lukuvuoteen lähtöä niin huonosti, että olen antanut aihetta odottaa enemmän.

Lisättyä liikuntaa on seitsemänsillä luokilla kaksi tuntia, kahdeksansilla neljä ja yhdeksänsillä luokilla kolme tuntia. Näitä tunteja emme yksinkertaisesti voi emmekä saa antaa kokonaan seuravalmentajien käyttöön. 

Lisätty liikunta on arvioitava oppiaine ja arvioinnista vastaa opettaja. Toisaalta meillä on pedagoginen peruste. Emme voi tyytyä siihen, että panoksemme nuoren urheilijan valmennuksessa on vain "pysyä poissa tieltä".  Näemme omaksi rooliksemme kyllä toisaalta lajivalmennuksen mahdollistamisen koulupäivän yhteydessä mutta myös lajivalmennuksen täydentämisen kehittämällä monipuolisesti nuoren fyysisiä mm. nopeus-, kestävyys- ja voimaominaisuuksia. 

HUMUn eli Huippu-urheilun muutostyöryhmän näkemykset ovat tässä tukenamme.Tapio Korjuksen blogi
 

Sain mutkan kautta palautetta, kuinka Huuhkajien nykyinen kapteeni muisteli, miten oli hyvä, kun Tommy Lindholm vei heidät - silloisen Kupittaan koulun jalkapalloluokan - välillä uimaankin. 

Ihan lopuksi kaikille siitä, mikä on tärkeää. Ehkä kaikkein tärkeintä. TV näytti juuri viime viikolla dokumentin Niklas Moisanderista. Hän hyvin paljon - pohtiessaan menestystään - käytti sanaa TAHTO.

 

Tervetuloa Vasaramäen kouluun - lukuvuosi 2013-2014 alkaa!

Viiden viikon kesäloma on ohi. Ensimmäinen viikko oli mennä työasioissa ja taisi se mennäkin, mutta sen jälkeen pakottauduin koulusta irti; kiitos metsämökin Etelä-Vartsalassa ja erään pienen saaren Kumlingen pohjoispuolella.Tunnen itseni onnekkaaksi, kun minulla on käytössäni nämä mahdollisuudet ja seuranani ihana perheeni - milloin missäkin kokoonpanossa. Kassua unohtamatta.

Kesälomani viimeisen viikon vietin aivan pohjoisimmassa osassa Suomea: Vätsärin eräämaa-alueella Suomi-neidon päälaella. Sain vaeltaa vaimoni Eijan ja kuuden hyvän ystäväni kanssa viisi päivää rinkka selässä ja pystyttää telttamme toinen toistaan upeampaan leiripaikkaan. Matkaa kertyi näin runsaat viisikymmentä kilometriä. Vanhana tornikotkana muistelin Baden-Powellin Partiolaisen kirjan ohjeita eri tilanteisiin, mutta on todettava, että kokeneiden vaeltajien läsnäolo oli kyllä myönteisen kokemukseni edellytys ja heidän neuvojensa ansiosta jaksoin, vaikkakin vaellus pakotti minut aika ajoin mukavuusalueeltani pois.

Vain hyvin ohuesti tuli työasioita pohdittua tuon vaelluksen aikana. Kun ei voida rinnakkain kulkea, on kuljettava peräkkäin. Jonkun on oltava ensimmäinen, jonkun viimeinen. Joukon viimeisenä seurasin ensimmäistä. Pohdin sitä, kuinka paljon ensimmäisen on syytä kuunnella muita. Jos kuunnella, niin millaisissa tilanteissa? Miten toimia, kun väsymys iskee ryhmässä, mutta eteenpäin on vielä mentävä. Kun taukokin olisi kuin kulutusluoton maksuvapaa kuukausi - aika lailla hyödytön. Kun itselle suunta on selvä, miten ottaa huomioon, mitä muut sanovat? Tai kun kukaan ei sano mitään: Mitä he ajattelevat?

Alkavaa lukuvuotta 2013-2014 voi verrata hyvin vaellukseen. Maasto tulee olemaan vaihteleva; välillä tuntuu kuin mentäisiin loivasti alas viettävää pururataa, välillä jyrkästi ylös pitkin pahinta rakkaa - kiveltä kivelle, joidenkin kivien heiluessa vaarallisesti jalan alla.

Halusin koota tähän joitakin muutoksia olosuhteissa, joissa vaellamme.

Lehmustien yksikössä on A-osan peruskorjaus meneillään lukuvuoden alkaessa. Työn on määrä valmistua joulukuuhun mennessä. Koulutyötä tämä hankaloittaa eniten ehkä siksi, että Lehmuksen liikuntasali ei ole tänä aikana käytössä.

Kupittaan koulutalossa ei enää toimi lukio, vaan ainoastaan Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikkö.Käytössämme on enemmän tilaa, jolla on suuri merkitys myös viihtyvyyden kannalta.

Tänä lukuvuonna koulumme tarjoaa kaksi uutta toimintoa Syreenikujan yksikössä. Perustamme perusopetuksen jälkeistä lisäopetusta varten YsiPlus-ryhmän ja  maahamme juuri muuttaneille 15-17 -vuotiaille pakolaisstatuksen omaaville nuorille VALMO-ryhmän, jossa heitä valmennetaan jatko-opiskelua varten.

Liikuntalinjamme on laajentunut entisestään, kun yläkoulun liikuntalinjaan perustettiin entisten ryhmien rinnalle ryhmät salibandyä ja yleisurheilua varten. Lisäksi tanssiryhmä on saanut nimekseen tanssi- ja voimisteluryhmä. Viime lukuvuonna on tehty valtavasti kehittämistyötä niin koulun sisällä kuin Turun Seudun Urheiluakatemiankin piirissä. Tavoitteena on vahvistaa ja selkiyttää koulun roolia osana nuoren valmennusta. 

Koko yhtenäiskoulun yhteinen tavoite on kiinnittää huomio hyviin käytöstapoihin. Hyvistä käytöstavoista hyötyvät kaikki. Niinpä tavoitteen suuntaan eteneminen edellyttää niin henkilökunnan, oppilaskunnan kuin oppilaitten vanhempienkin sitoutumista siihen. Lukuvuotta ei kannata aloittaa kertaamalla luokkahuoneen oveen kiinnitettyjä järjestyssääntöjä, vaan luomalla yhdessä nuo säännöt. Lukuvuoden ensimmäisen viikon aikana on käytettävä riittävästi aikaa ryhmäytymiseen ja muihin hyvinvoinnin edellytyksiin - kuten toimiviin sääntöihin ja sopimuksiin.

Kun näin teemme, meillä on sen jälkeen enemmän aikaa opettaa ja oppia.

Syreenikujan yksikköön on palkattu kouluyhteisöohjaaja, joka omalta osaltaan pyrkii kehittämään koulupäivää oppilaiden osallisuuden kautta.

Viime lukuvuonna käytiin paljon keskustelua niin oppilaskunnassa, opettajakunnassa kuin Vaskun Vanhempienkin kokouksissa sosiaalisen median hyödyntämisestä koulun arjessa. Vaikka siinä nähdään paljon mahdollisuuksia, kuitenkin päädyttiin sääntöön, joka mahdollisti oppitunnilla esillä olevan kännykän tilapäisen takavarikon. Mm. tästä on hyvä käydä keskustelua lukuvuoden alkaessa ja sopia, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Itselläni on vielä paljon opittavaa sosiaalisen median mahdollisuuksissa. Mm. Twitter on minulle ihan outo. Sen sijaan tutumpi on Flutter. Taas sunnuntaina makasin tuntitolkulla TYKSissä, kunnes sähköllä käännettiin sydänrytmi sinukseen. Verhot potilaiden välillä ei paljoa ääntä eristä ja päivästä muodostuikin varsin sosiaalinen.

Koulumme muutkin tavoitteet nivoutuvat hyvin yhteen. Alakoulun tavoitteita ovat hyvinvointi ja sosiaalinen kestävyys, joista jälkimmäinen tulee olemaan teemamme Vihreä Lippu -ohjelmaan osallistuessamme.
Yläkoulussa pyrimme siihen, että kaikki osapuolet ja yhteisön jäsenet sitoutuvat yhteisiin sopimuksiin. Tavoite edellyttää myös sopimuksia tuottavien prosessien kehittämistä. Lisäksi yläkoulun tavoitteena on kehittää arviointia - ehkäpä jo ennakoiden uutta opetussuunnitelmaa, minkä valmistelu käynnistyi viime lukuvuonna ja jatkuu alkavana lukuvuonna.

26.3. 2014 tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Vasaramäen koulu juhlallisesti vihittiin käyttöönsä. Lienee selvä, että tämä tulee olemaan erityisen juhlan paikka.

Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille!

Hyvät pian peruskoulunne päättävät Vasaramäen koulun oppilaat.

Tätä kirjoittaessani Maikkarin Tulosruutu kertoo, että vaikka maalivahti Antti Niemi on yksi kolmesta ehdokkaasta kauden parhaalle maalivahdille jaettavaan Vezina Trophyyn, hänen joukkueensa San Jose Sharks hävisi ratkaisevan ottelun Los Angeles Kingsille ja putosi jatkosta.

Olen aiemminkin vastaavassa tilanteessa verrannut yläkoulua jääkiekko-otteluun; kumpikin yleensä kestää kolme erää – yläkoulu peruskoulun seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan.

Nyt on päättymässä ottelu, jonka sankarit – siis voittanut joukkue – olette te, ysit.

Monen teistä osalta peli on edennyt tasaisesti. Jonkun kohdalla – pelin kulkua muistellessa – voi havaita epätasaisuutta tekemisessä; on ollut hyviä jaksoja ja vähän heikompia.  

Moni on osannut laittaa likoon kaiken osaamisensa, oppinut lisää – jopa ylittänyt itsensä. On koettu valtava määrä huippusuorituksia ja työn iloa!

On myös todennäköistä, että jotkut teistä kokevat jossain pelin osa-alueella epäonnistuneensa. Monet voivat kokea, että olisi sittenkin ollut vielä mahdollisuus henkilökohtaisesti parempaan tulokseen.

Kukaan teistä ei kuitenkaan putoa jatkosta. Suomen hallitus on päättänyt nuorisotakuusta.  Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Vasaramäen koulu mm. tarjoaa osittain nuorisotakuunkin innoittamana jatkoerän kymmenestä kahteenkymmenelle peruskoulunsa päättäneelle, jotka ovat jäädä ilman jatkokoulutuspaikkaa. Tämä YsiPlus-toiminta käynnistyy elo-syyskuussa. Kerromme mielellämme tästä lisäopetuksesta siitä kiinnostuneille lisää.

Hyvät ihan kohta peruskoulunne päättävät nuoret.

Me jääkiekkojoukkueen johtoon, valmennukseen ja huoltoon rinnastettavissa olevat koulun aikuiset työtekijät olemme pyrkineet tukemaan teitä kaikin tavoin, mutta sääntöjen mukaan itse peliin emme ole voineet osallistua. Se on ollut teidän juttunne. 

Olen joukkueen johtajana ylpeä teistä!

Toivotan teille sydämestäni Onnea.

Onnea? Niin. Mitä se on ja miten sen saavuttaa?

Albert Schweitzer oli saksalais-ranskalainen teologi, muusikko, musiikkitieteilijä, filosofi ja lääkäri. Hänelle myönnettiin vuoden 1952 Nobelin rauhanpalkinto.

Schweitzer työskenteli suuren osan elämästään Afrikassa Lambarénéssa, nykyisen Gabonin alueella. Yhdessä sairaanhoitaja-vaimonsa kanssa hän pyöritti pienen lähetysaseman sairaalaa, jota hän rahoitti ensin itse ja myöhemmin lahjoitusvaroilla. Sairaalassa hoidettiin spitaalisia ja unitaudin vaivaamia.