sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hyvää kesää myös alakoulun väelle!


Sain viime viikolla viettää kaksi päivää Chepyuan Primary School -koulussa Kenian Mogotiossa yhdessä opettaja Hanna Moilasen sekä turkulaisen Maija Törmän kanssa. Ryhmäämme kuuluivat myös Liisa Koponen, eläkkeellä oleva kotitalousopettaja Outokummusta sekä Ulla Tervo Suomen World Visionista.

Hanna Moilanen on päättyneen lukuvuoden aikana tehnyt elokuvaa yhdessä yläkoulun kuvaviestinnän ryhmän oppilaiden kanssa. Elokuvassa kuvataan suomalaisen 2. vuosiluokan pojan elämää ja saman ikäisen kenialaisen pojan elämää. Tätä varten Hanna Moilanen keräsi kuvamateriaalia vierailumme aikana. Elokuvan tekeminen jatkuu syyslukukaudella 2015, jolloin elokuvan on myös määrä valmistua.
 
Maanantaina 25.5. Lehmuksen yksikössä oli Kunnon päätös -tapahtuma. Samaan aikaan me olimme siis kumppanikoulussamme. Kunnon päätöksessä alakoulun oppilaat juoksivat tai kävelivät noin kolmen kilometrin lenkin tuvittain pitäen mielessään oman tupansa erityishyveet. Lohikäärmeiden hyveisiin kuuluu mm. auttavaisuus. Kuulemani mukaan se näkyi tapahtumassa siten, että isompi oppilas auttoi pienmpää, kun tältä alkoi usko loppua. Keniassa näimme, kuinka oppilaat kävelivät kouluun useiden kilometrien päästä nuorimpien oppilaiden ollessa neljävuotiaita. 

Kunnon päätöstä edelsi varainkeruu. Oppilaat ja koulun henkilökunta saivat lahjoittaa rahaa Chepyuan Primary School -koululle. Rahaa kertyi yhteensä 255 euroa. Koulun väki Mogotiossa halusi, että raha käytetään englannin ja swahilin kielisiin kirjoihin.  



Veimme mukanamme myös osan Lehmuksen yksikköön ensi lukuvuotta varten saaduista välituntivälineistä: palloja, hyppynaruja ja twistejä. Meillä on niitä nyt vähemmän, mutta se ei meitä haitanne, kun tiedämme, miten paljon nuo välineet tuottavat iloa kumppaneillemme.


Opettaja Hanna Moilanen oli tuonut kumppanikouluumme Lehmuksen yksikön oppilaitten tekemiä kasvokuvia.  Hän antoi saman tehtävän kumppanikoulumme oppilaille. Tätä varten olimme ottaneet mukaamme Suomesta väriliituja, piirustuspaperia ja peilejä.


Lehmuksen yksikön 6a-luokka lahjoitti lauantaina 30.5.  300 euroa Chepyuan Primary School -koululle. Tälle rahalle on kyllä käyttöä. Olen yhteydessä koulun rehtoriin ja kysyn, mitä he haluavat, että tuolla summalla hankitaan.

Suunnittelemme käynnistävämme monivuotisen pedagogisen hankkeen teemanamme Life Skills - elämisen taidot - yhdessä Chepyuan Primary School -koulun kanssa. Tähän hankkeeseen kutsumme koko Lehmuksen henkilökunnan,oppilaat ja heidän vanhempansa. Tähän asiaan palaan, kun lukuvuosi 2015-2016 käynnistyy.

Koko Lehmuksen väelle, kaikille alakoulun oppilaille ja heidän vanhemmilleen haluan nyt toivottaa oikein hyvää kesää!

Jyrki Välimäki, rehtori

Kuvat: Ulla Tervo, Suomen World Vision


perjantai 29. toukokuuta 2015

Hakuna matata

Tämä kuva on Chepyuan Primary School -koulusta. Koulu toimii Kenian Mogotiossa.

Hakuna matata on monelle tuttu Lion King -animaatioelokuvasta, jossa kaverukset Timon ja Pumba sitä laulavat. Se on swahilin kieltä ja tarkoittaa: "Ei huolen häivää."

Lukuvuosi on nyt päättymässä. Hakuna matata sopii tähän hetkeen. Se, että kuulee Afrikassa jonkun niin sanovan, ei tarkoita, että asiat eivät voisi hänen kohdallaan olla paremmin.

Näen sen pikemminkin osoituksena positiivisesta elämän asenteesta; uskosta hyvään huomiseen. 

Tulin eilen viikon matkalta Keniasta.

Sain uusia ystäviä. Eräs heistä sanoi minulle hyvin viisaasti: "Tiedät, minne menet, vasta sitten, kun olet perillä."

Hyvä peruskoulun pian päättävä yhdeksännen vuosiluokan oppilas. Toivon, että sinulle on nyt selvä, miten matkasi tästä jatkuu.

On hyvä, jos sinulla on tulevaisuuden suunnitelmia. Toisaalta on hyvä, jos nuo suunnitelmat eivät ole liian valmiit. Silloin jää tilaa yllätyksille.

Kun sitten olet päässyt mielestäsi jossain elämäsi vaiheessa perille, haluaisin kuulla sen sinulta - sinun oman tarinasi.


Vietin matkallani paljon aikaa Nairobin Korogochossa. Elämän olosuhteet tuossa arviolta 200 000 ihmisen slummissa ovat sanoin kuvaamattoman kovat.


Kuitenkin - sain tavata nuoria aikuisia ja kuulla heidän menestystarinansa, joille yhteistä oli usko siihen, että ihminen voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. He olivat löytäneet omat voimavaransa ja toimivat nyt yhteisönsä hyväksi.

Hyvät Vanhemmat. Hyvät koulun aikuiset. Hyvät Oppilaat.

Koulu on yhteisö, jonka hyväksi sen jäsenillä on mahdollisuus toimia. Toimimme toinen toisillemme roolimalleina - joko hyvinä tai huonoina. Me opimme roolimallien kautta. On siis ilmeisen tärkeää, että kykenemme toimimaan toinen toisillemme esikuvina hyvässä.

Hyvät yläkoulun oppilaat. Loppujen lopuksi vain pieni joukko teistä tulee näin lukuvuoden lopussa huomioiduksi erilaisin stipendein tai muiden huomionosoitusten muodossa.

On paljon sellaista myönteistä osaamista ja lahjakkuutta, joka jää valitettavasti ilman erityistä huomiota. Auttamishalu ja kyky huomioida muut ihmiset ovat esimerkkejä tästä.

Me aikuiset emme välttämättä tunnista emmekä tunnusta kaikkea tätä osaamista. Tänään viimeistään on aika kiittää. Auta sinä meitä aikuisia. Ennen kuin lähdet tänään viettämään lomaa, kiitä häntä, jolta olet kokenut oppineesi tai joka on auttanut tai muutoin tukenut sinua.

Kiitos kuluneesta lukuvuodesta 2014-2015! Hyvää kesää!

Jyrki Välimäki, rehtori


Tämä on puhe 7.-9. luokkien, YsiPlus- ja VALMO-ryhmien kevätjuhlassa 30.5.2015.










sunnuntai 10. toukokuuta 2015

School Inclusion Study Visit 21.-25.4.2015 Leeds (UK)

Tässä kuvassa olen yhdessä muiden opintovierailuun osallistuneiden kanssa. Kuvassa on myös nuoria teatterin harrastajia. Paikkana on First_Floor - West Yorkshire Playhousen ensimmäinen kerros.Tästä linkistä pääset halutessasi tutustumaan tuohon paikkaan:First Floor

Meitä opintovierailulle osallistuneita oli yhteensä 22. Suomesta meitä oli kolme. Edustettuina olivat myös Englanti, Hollanti, Irlanti, Malta, Puola, Tanska, Unkari ja Viro.
Neljän kouluttajan tiimi muodostui kahdesta englantilaisesta ja kahdesta virolaisesta kouluttajasta.
Me osallistujat olimme joko kouluväkeä - rehtoreita, opettajia tai erityisopettajia - tai nuorisotyöntekijöitä.

Suomessa on edetty vaiheittain kohti kaikille yhteistä koulua ja tätä kehitystä voi hahmottaa kolmella eri tavalla.Yleinen oppivelvollisuus on vähitellen ulotettu koskemaan kaikkia lapsia eli koko väestö on oppivelvollisuuden piirissä. Kouluintegraation avulla on vähennetty erityisluokkaopetuksen tarvetta.  Uusin kehitysvaihe on inkluusio, joka merkitsee yleisopetus- ja erityisopetusluokkien sulauttamista toisiinsa yhdeksi yhtenäiseksi kouluksi.

Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikki oppilaat käyvät koulua yhdessä ja yhteinen opetus on järjestetty oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti  ja jokainen - niin oppilas kuin henkilökunnan jäsenkin – tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu kouluyhteisössä. Inkluusio ei ole tietty saavutettu tila, vaan se on jatkuvaa oppimisen ja osallistumisen esteiden purkamista koulussa ja koko yhteiskunnassa.

Kiinnostuin itse tästä opintovierailusta erityisesti siksi, että olemme tarjonneet pian kahden lukuvuoden ajan perusopetuksen jälkeistä lisäopetusta YsiPlus-oppilaillemme.
YsiPlus-opetuksen tavoitteena on ollut vahvistaa peruskoulun jo päättäneiden nuorten mahdollisuuksia jatko-opiskeluun. Olemme pyrkineet kehittämään tuohon tarkoitukseen omaa toimintamallia, jossa formaalin kouluoppimisen rinnalla hyödynnetään entiustä enemmän ns. non-formaalia oppimista, mikä käytännössä tarkoittaa useinmiten luokkahuoneesta ulos astumista ja yhteistyötä koulun ulkopuolisten eri yhteistyötahojen kanssa.

Leedsissä vierailimme joissakin kouluissa, mutta ennen kaikkea normaalin koulujärjestelmän ulkopuolisissa yhteisöissä, jotka yhteistyössä koulujen kanssa tarjosivat syrjäytymisvaarassa oleville nuorille vaihtoehtoisen mahdollisuuden   suorittaa koulunsa loppuun, löytää vahvuutensa ja toteuttaa unelmiaan.

Nelleke Nijhuis - nuori osallistuja Hollannista - teki minuun suuren vaikutuksen kirjoittamallaan kirjalla My Drive in Life. Kirja kertoo nuorten uskomattomista henkisistä voimavaroista Nairobin slummissa, Matharessa.
Nellyn työstä Matharessa saa jonkinmoisen kuvan katsomalla tämän videon: My Drive in Life

Löysin Nellyn kirjasta paljon yhtäläisyyksiä OPH:n KOMPPI-hankkeessa tekemäämme elokuvaan Annin ja Fadumon tarina. Nelly kirjoittaa:"Anybody's focus should be like that of a driver. I will be the driver of my life." Olla oman elämänsä kuljettaja - sitä tulisi tavoitella.

Toukokuun lopulla matkustan Mathareen yhdessä opettaja Hanna Moilasen  ja World Vision -toimijoiden kanssa. Nellyn tapaaminen ja hänen kirjansa lukeminen tuo tuohon vierailuun aivan uutta syvyyttä ja ymmärrystä.

Nairobista siirrymme sitten Mogotioon, jossa toimii kummikoulumme Chepyuan Primary School. Kuvaamme materiaalia KOMPPI-hankkeemme jatko-osaan. Olemme kuvanneet pienen suomalaisen tokaluokkalaisen päivää. Nyt kuvaamme saman ikäisen lapsen päivää Mogotiossa.

Tavoitteenamme on tuottaa jälleen Annin ja Faduomon tarinan lailla globaalikasvatusmateriaalia eurooppalaisten koulujen käyttöön - tällä kertaa alakouluikäisten tarpeisiin.

Tutustuminen Nelleke Nijhuis -nimiseen nuoreen Leedsissä antoi valtavasti minulle eväitä elää ja tehdä parhaani.