Puhe 7.-9. luokkien ja VALMO-ryhmän Suomi 100 -juhlassa 5.12.2017

Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa.

Ensimmäisessä maailmansodassa kärsityt tappiot ja maan sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän kevättalvella 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui.

Kansakuntamme janosi itsenäisyyttä, mutta onnellinen lopputulos vaati oikeaa ajoitusta. Senaatti ei halunnut antaa itsenäisyysjulistusta tilanteessa, jossa itsenäisyyttä ei käytännössä pystyttäisi edistämään. Toisaalta ei ollut mitenkään varmaa, että lähitulevaisuus toisi eteen parempiakaan hetkiä.

Yhtenäisen kansallisen tahtotilan löytäminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä suomalaisten rivit olivat pahasti hajallaan. Itsenäisyys hyväksyttiin yleisesti tavoitteeksi, mutta menettelytavoista ei löytynyt yhteisymmärrystä.

Porvarit halusivat hakea itsenäisyyden tunnustusta lännestä, kun taas sosiaalidemokraateista koostunut vasemmisto halusi tunnustuksen ensin Venäjää hallinneilta bolševikeilta.

Kuitenkin - eduskunnan kokoontuessa 6. joulukuuta 1917 se hyväksyi porvarillisen senaatin eli hallituksen antaman itsenäisyysjulistuksen.

Tämän juhlamme on määrä jatkaa nyt 100-vuotiaan Suomemme historian tarkastelua tuosta päivästä eteenpäin.

Oman itsenäisyyden tavoittelu kuuluu tai sen ainakin pitäisi kuulua jokaisen lapsen ja nuoren matkaan kohti aikuisuutta.

Ennen kuin sallin juhlan jatkua, haluan vielä sanoa jotakin teille itsenäisyytenne puolesta taistelevat nuoret. Haluan ääneen pohtia hetken käsitettä ryhmäpaine.

Ryhmäpaine on ryhmän yksittäiseen jäseneen kohdistamaa painostusta, jonka tarkoituksena on saada jäsenen käyttäytyminen, ajattelu ja arvomaailma vastaamaan ryhmän odotuksia. Ryhmäpaine on yksi tehokkaimmista suostuttelukeinoista. Ryhmäpaine voi saada ihmisen tekemään asioita, joita hän ei normaalioloissa tekisi.

Jokapäiväisessä elämässämme on valtavasti esimerkkejä ryhmäpaineesta ja ihmisten mukautumisesta; itsenäisyytensä luovuttamisesta.

"Joukossa tyhmyys tiivistyy" on totta usein, kun tehdään tyhmyyksiä. Ryhmäpaine voi vaikuttaa myös toiminnan vähenemiseen: ei auteta, kun muutkaan eivät auta - seistään vain ja katsellaan. Ei kehdata toimia, kun kaikki katselevat.

Klassinen ryhmäpainetta koskeva tutkimus on Solomon Ashin janakoe, jossa arvioitiin janan pituutta. Arviointi tapahtui ryhmässä ja yleensä siinä oli vain yksi oikea koehenkilö. Muut olivat valekoehenkilöitä, jotka väittivät väärää janaa oikean pituiseksi.

Kuinka ollakaan – tuo oikea koehenkilö väitti myös selvästi väärän mittaista janaa oikean pituiseksi, koska kaikki valekoehenkilöt olivat niin tehneet.

Ryhmäpaine voi myös auttaa ihmisiä. Se voi olla kuin Talvisodan henki. Se voi saada yksilöt ylittämään itsensä ja saavuttamaan ryhmän ja omat tavoitteensa.

Vanha sanonta kuuluu näin: ”Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.” Olkaa rohkeita. Seuratkaa sydäntänne.