tiistai 6. marraskuuta 2018

Vasaran vasaran luovutus Arja Maanpäälle



Matemaattisten aineiden lehtoreistamme Arja Maanpää jäi eläkkeelle alkaen 1.11.2018. Kahvitilaisuudessa keskiviikkona 31.10. matemaattisten aineiden opettajien tiimimme kuvasi Arjaa osuvasti: "Arja on luotettava ja hoitaa tunnollisesti työnsä. Hän ei tee itsestään numeroa ja on valmis aina auttamaan muita."


Minun tehtäväni rehtorina oli luovuttaa Arjalle perinteinen Vasaran vasaran.


Sinulle, Arja.




Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan:

Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.



Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.

Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.



Vasaran vartena on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt – tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .



Kun Vasaramäen koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu – tämä traditio jäi pois.

Uusi tilanne merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.





Yhteisen yhdessä saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.



Niinpä – jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.



Neljäskymmenestoinen Vasaran vasara.

Sinulle, Arja.

Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.



Tällä kertaa vasara on Harri Bläuerin luoma.

Vasaran pää on syysmyrskyn äskettäin irrottamasta koulumäen männyn oksasta.

Vasaran varsi taas on suksen sauvasta – viitaten liikkumiseen luonnossa, jonka olen ymmärtänyt olevan sinulle tärkeää.Eino Leino on kuvannut hiihtämistä mm. näin



”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun hanki on hohtava alla,

kun taivas kirkasna kaareutuu –

mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu

tuul’ ulvovi, polku on ummessa

ja tuisku on taivahalla.



Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun ystävä häll’ on myötä,

kun latu on aukaistu edessään –

mut parempi hiihdellä yksinään,

tiens’ itse aukaista itselleen

ja yksin uhmata yötä.



Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun tietty on matkan määrä,

kun liesi viittovi lämpöinen, –

mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,

joka outoja onnen vaiheita käy

eikä tiedä, miss’ oikea, väärä.



Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun riemu on rinnassansa…





Vasaramäessä 31. päivänä marraskuuta 2018









Jyrki Välimäki

Vasaramäen koulun rehtori

maanantai 29. lokakuuta 2018

On aika lähteä


 26.10.2018 paljastettu muotokuvani iltavalaistuksessa. Muotokuva on toteutettu Lehmuksen yksikössä samalla tekniikalla kuin presidentti Sauli Niinistön virallinen muotokuva. Tekniikkana oli tuolloin moderni muotokuvamosaiikki, johon osallistui sata taiteilijaa. Minun muotokuvaani oli tekemässä viisitoista taitavaa taiteilijaa: yksi jokaisesta 1.-6. luokka-asteiden luokasta, yksi opettajien edustaja ja yksi muun henkilökunnan edustaja. Teoksen ohjasi ja kokosi opettaja Mirkka Mäkilä.

"Muistakaa, että marraskuu tulee vielä" oli erityisopettajistamme Rauli Hietasella tapana sanoa - ei kuitenkaan ihan vakavissaan. Tämä tapahtui yleensä syksyllä lukuvuoden käynnistyttyä; kun tuntui siltä, että arki sujui ilman sen suurempia ongelmia. Tuo Raulin lentävä lause ennakoi syysväsymystä, joka tuntui iskevän niin meihin koulun aikuisiin kuin oppilaisiimmekin ja saimme huomata väsymyksen vaikuttaneen yhteiselomme sujuvuuteen.
Tänä lukuvuonna marraskuun tuloon ajoittuu myös minun lähtöni. Vasaramäen koulun rehtorina jatkaa tästä eteenpäin Sari Grönroos ja apulaisrehtorina Aino Holmén.

Tulin Vasaramäen kouluun luokanopettajan sijaiseksi lokakuussa 1980. Olin 22-vuotias. Opettajien yhteiskuvassa minulla on aivan järkyttävät viikset. Sijaisuus muuttui varsin pian vakinaiseksi virkasuhteeksi. Asevelvollisuuden suoritin vasta toimittuani joitakin vuosia opettajan virassa ja 80-luvun lopussa olin koulun arjesta irti yhden lukuvuoden, kun suoritin erityisopettajan erilliset opinnot.

Koulun rehtorina toimi Markku Vähä-Mäkilä. Hän oli työssään visionääri, rohkea innovaattori ja edelläkävijä. Tuntuu järisyttävältä huomata, miten uusimpien vuoden 2014 valtakunallisten opetussuunnitelman perusteiden koulun toimintakulttuurin muutosta ohjaavat periaatteet olivat aivan keskeisiä Markun johtamassa Vasaramäen koulussa; vuorovaikutukseen perustuva oppiminen, osallisuus, hyvinvointi ja kestävä elämäntapa. Koulussa pyrittiin tietoisesti luomaan mahdollisuuksia erilaisiin kokeiluihin, asioiden tutkimiseen, aktiiviseen oppimiseen ja toiminnallisuuteen. Kulttuurien väliseen eroavaisuuteen suhtauduttiin myönteisellä uteliaisuudella ja eri kielten merkitys ymmärrettiin.

Olen kiitollinen Markulle hänen minua kohtaan osoittamastaan luottamuksesta, jonka tunnistin hakiessani rehtorin virkaa vuonna 1991. Rehtorina aloittaessani olin 33-vuotias. On kai ihan selvää - näin jälkeenpäin ajateltuna - että Markun perinnöstä huolimatta tehtävä oli haastava. Tein paljon virheitä ja osoitin osaamattomuutta. Muistan alun olleen hyvin vaikean. Olennaista rehtorin valinnassa lienee kuitenkin se, kenestä voi kasvaa hyvä rehtori. Olen enimmäkseen jaksanut aina uskoa, että minusta siihen vielä jonakin päivänä olisi.

Huhtikuussa vuonna 2009 Vasaramäen ja Kupittaan koulut yhdistettiin Vasaramäen yhtenäiskouluksi. Olen kiitollinen silloiselle esimiehelleni Outi Rinteelle sekä toimialajohtaja Timo Jaloselle siitä, että he luottivat minuun ainakin siinä määrin, että minusta tuli tämän yhtenäiskoulun rehtori. Tunsin aluksi kuitenkin oloni hyvin epävarmaksi kulkiessani läpi Syreenin yksikkömme ala-aulan. Isokokoisia ja kovaäänisiä oppilaita tungeksi kaikkialla - toimihan tuohon aikaan samoissa tiloissa vielä Kupittaan lukiokin. Kohtasin monikulttuurisuuden koulun arjessa ensimmäisen kerran. Myöhemmin - lukion muutettua Kerttulin koulutaloon ja koulun johtamisjärjestelyjen muutosten vuoksi asetuin käytännössä Syreeniin ja eräänlainen hallinnan tunne vahvistui ajan myötä. Pian tunsin olevani omimmillani noiden murrosikäisten parissa työskennellessäni.

Yhtenäiskoulu on kyllä ollut iso haaste. Taitaa olla yleisesti ottaen niin, että yhdistäminen ja toisiinsa liittäminen on helppoa, mutta yhdistyminen ja toisiinsa liittyminen varsin vaikeaa ja meille ihmisille vähemmän luontevaa kuin ihmisten ja asioiden toisistaan erottaminen ja eroavaisuuksien korostaminen.

Olen aina halunnut olla pikemminkin kasvattaja ja arvojohtaja ja olen pyrkinyt johtamaan olemalla esimerkki.

Rehtorin työ on minulle ollut aina enemmän kuin ammatti. Se on ollut minulle elämäntapa. Mikään ei oikeastaan vedä minua puoleensa eläkkeellä olossa. Sen sijaan koen joidenkin ajan ilmiöiden minua sinne työntävän.

Tunnen, että edeltäjäni lailla olen monessa suhteessa ollut aikaani edellä. Huomaan monen koulussamme kokeillun ja koetun käytännön myöhemmin muodostuneen yleiseksi käytännöksi. Toisaalta tunnen, että otteeni on kirvonnut monesta sellaisesta, mikä nyt tuntuu olevan keskeistä rehtorin professiossa, jossa liian keskeistä tänä päivänä on istuminen näyttöpäätteen edessä samalla kun peräänkuulutetaan pedagogista johtajuutta.Kun nyt tänä syksynä Sari on ollut tutustumassa kouluumme ja käytäntöihimme ottamalla samalla tehtäväkseen päivä päivältä yhä enemmän minulta koulun hallintoon liittyviä tehtäviä, olen voinut käyttää aikaa enemmän kuin milloinkaan kädet taskussa johtamiseen: vierailuihin luokissa, käytävillä kuljeskeluun ja ihmisten kohtaamisiin ja olen todennut rehtorin ehkä tärkeimmäksi tehtäväksi olla välillä tekemättä mitään.

Eläkkeelle siirtymiseen liittyy voimakkaita tunteita. Kukaan ei halua olla tulppa - paitsi jos tarkoitetaan tulppaa, joka pitää veneen pinnalla. Ihanaa olisi, jos 38 vuoden aikana hankitulle osaamiselle olisi käyttöä vielä eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin, mutta ennen kaikkea tärkeää olisi saada tehdä täysillä työtään eläkkeelle siirtymiseen saakka. Hyvissä ajoin annettu ilmoitus eläkkeelle jäämisestä ei saisi vaikuttaa tähän.

Koulun tasolla olen saanut olla Rehtori täysin valtuuksin tähän päivään saakka. Päinvastoin - tuntuu kuin urheilukielellä kuvaten "joukkue olisi viime ajat pelannut valmentajalleen, joka on ilmoittanut lähdöstään", mikä ei ole tehnyt lähdöstäni yhtään helpompaa.

Uusi rehtori Sari tuo Vasaramäen kouluun paljon sellaista osaamista, mitä minulta on puuttunut. On selvää, että osa omasta henkilöstöstämme, mutta varsinkin opetustoimen hallinto on näistä puutteista kärsinyt. On ollut mahtavaa saada tehdä yhdessä työtä Sarin kanssa tämä alkanut syyslukukausi.  Vasaramäen koulun tulevaisuus ei ole minulle lainkaan yhdentekevää. Luotan täysin siihen, että Sari ja Aino yhdessä pitävät tämän laivan suunnassa.
Yläkoulutoiminnan siirtyminen sitten aikanaan Skanssiin on suuri mahdollisuus, mutta esitän silti, että luovuttaessa Syreenin yksiköstä 7.-9. luokkien urheiluluokkatoiminta siirretään Kerttulin lukion yhteyteen.

Olin perustamassa yhdessä Hannu Isolaurin, Pekka Laakson, Erkki Matilaisen ja Arto Nykäsen kanssa epävirallista NuRe-ryhmää. Olimme kaikki tuolloin nuoria rehtoreita ja paloimme halusta kehittää ja uudistaa koulua. Koimme, että emme saaneet riittävästi vastakaikua valtavirrasta, vaikka NuRe ei varsinaisesti mikää irtiottokaan ollut. Ryhmän perustaminen tapahtui kylläkin spontaanisti jonkin rehtoritilaisuuden jälkeisen jälkipuinnin yhteydessä turkulaisessa olutravintolassa. Saimme toisiltamme vuosien varrella paljon kollegiaalista tukea. Kokoonnumme pitkästä aikaa taas marraskuun 2. päivänä ja kirjoittanemme loppusanat tuohon meille kullekin tärkeään yhteiseen tarinaan.

Meillä rehtoreilla pitäisi olla järjestelmällisesti aikaa jakaa erityisosaamistamme toinen toisillemme. Nyt sellaista ei ole. Kouluja tulisi kannustaa profiloitumaan eri osaamisalojen osaamiskeskuksiksi. Tällaisina osaamiskeskuksina koulut sitten tarjoaisivat apuaan toinen toisilleen erilaisissa kehittämis- ja kehittymispyrkimyksissä.

Olen saanut paljon energiaa työhöni erilaisten kansainvälisten ohjelmien ja hankkeiden kautta. Yläkoulun myötä kotikansainvälisyys on tullut tutuksi, vaikkakin se on vielä varsin huonosti hyödynnetty voimavaramme. Olen tätä puolta työstäni kuvannut useassa aiemmassa blogissani, kuten
ICP 2015 .

Kokemustamme ja osaamistamme tällä saralla olisi voitu hyödyntää paikallisesti paljon enemmän.

Torstaina 25.10. turkulaisten rehtorien yhteisen päivän yhteydessä lähiesimieheni Tommi Tuominen lähestyi johtamisen käsitettä amerikkalaisen tutkimustiedon avulla. On todettu hyvin menestyvien ja huonosti menestyvien yritysten välillä seuraava ero: Hyvin menestyvässä firmassa johtaja katsoo toimistostaan lasin läpi alas tehdassaliin, missä hän näkee työntekijänsä työssään. Huonosti menestyvässä firmassa johtaja katsoo toimistostaan lasin läpi tehdassaliin, mutta näkee vain lasista heijastuvan oman kuvansa.

 Väitän olevani noista vaihtoehdoista tuo tehdassalissa työntekijänsä näkevä johtaja. Ymmärrän, että olen vain osa Vasaramäen koulun menestystarinaa. Silti olen edelleen kovin hämmentynyt siitä kaikesta lämmöstä ja välittämisestä, mitä työyhteisö - aikuiset ja oppilaat - osoittivat minua kohtaan perjantaina 26.10. järjestämällä minulle yllätyksen toisensa perään - aamu kahdeksasta aina siihen saakka, kun vuorokausi vaihtui. Tietynlainen alakuloisuus ja kaiheus on sen jälkeen ollut vaikeaa työntää taka-alalle. He eivät tehneet tätä liian helpoksi: lähtöäni. Tämä on kaiketi vain käytävä läpi, mutta se varmasti ottaa aikansa...

8b-luokan oppilaiden Aishan ja Selman näkemys siitä, kun minä eläkkeellä ollessani ulkoilen ilman huolta huomisesta koirani Kassun kanssa

maanantai 27. elokuuta 2018

Kolme rehtoria




Jyrki Välimäki, Sari Grönroos ja Markku Vähä-Mäkilä

Kun lokakuussa 1980 tulin tänne Vasaramäen kouluun luokanopettajan sijaiseksi, en tietenkään voinut kuvitella, että tulisin tekemään elämäntyöni tässä koulussa.Olen kiitollinen Markku Vähä-Mäkilälle, silloiselle rehtorille, siitä, että sain asettua tänne. Toimin muutamia vuosia luokanopettajana, minkä jakson tosin varsin myöhään suoritettu varusmiespalvelus Porin Prikaatissa keskeytti.Vuosikymmenen lopulla suoritin erilliset erityisopettajan opinnot, minkä jälkeen luokanopettajan työn ohella toimin erityisopettajana.
Suvivirren vaiettua keväällä 1991 Markku jäi eläkkeelle varsin monen silloisen Vasaramäessä pitkään opettaneen kollegani kanssa samaan aikaan. Moni heistä oli tullut aikanaan vastavalmistuneeseen moderniin Vasaramäen kouluun vuonna 1953 - Markku vuotta myöhemmin.
Isä-hahmosta puhuminen voi tuntua kliseeltä. Mutta sitä Markku on minulle ollut. Muistan kun erään Särkisalon Hiekkarannassa vietetyn leirikoulun yhteydessä vierailimme lähitalossa. "Toit sitten poikasi mukanasi", sanoi isäntä Markulle.
 
Markku on aina ollut visionääri. Löydän uudesta opetussuunnitelmastamme keskeisinä koulun toimintakulttuurin piirteitä, joita hän tietoisesti pyrki kehittämään: osallisuuden tunteen vahvistaminen, toiminnallisuus ja yhteisöllisyys. Vasaramäen koulu oli keskeinen toimija, kun eräät koulut saivat kokeilla annetun "tuntikehyksen" vapaampaa - koulun tarpeisiin paremmin vastaavaa - käyttöä. Hän ohjasi minut perehtymään perusopetuslakiin ja -asetukseen sekä virkaehtosopimukseen löytääkseni nämä koulun kehittämisen mahdollistajina - ei niinkään kahlitsevina asiakirjoina. 
Varsinkin rehtorin urani vaikeina ensimmäisinä vuosina Markku toimi tukenani, jota sain käydessäni tapaamassa häntä Välskärinkadulla.

Pyrin nyt vastaavasti tukemaan Sari Grönroosia, joka pian ottaa vetovastuun Vasaramäen koulussa. 
Toki Sarilla on jo varsin paljon kokemusta rehtorina toimimisesta ja huomaan, että monet rehtorin työhön kuuluvat osaamisalueet hän hallitsee monin verroin paremmin kuin minä. 
Mutta Vasaramäen koulu on erityinen koulu minun mielestäni. Vaikka koulu on aina rehtorinsa näköinen, toivon ja uskon, että tietyt vuosikymmenten ajan rakennetut asiat - koulun eetos - pysyvät ja ovat tunnistettavissa Vasaramäen koulussa jatkossakin vierailevalle satunnaiselle kävijälle.

Halusin, että tuo valokuva ( yllä ) otetaan. Pyysin Markun käymään koulussa. Kiersimme kolmestaan Lehmusta ja keskustelimme. Halusin Sarin pääsevän osalliseksi koulun juurista.  
On sanottu, että lapsi tarvitsee kaksi asiaa: juuret ja siivet - juuret, jotka pitävät jalat maassa ja siivet, joilla lentää kohti tulevaa.

Johtaakseen koulua, joka kykenee tukemaan lasta ja nuorta kasvussaan, rehtorin tulee kyetä tuntemaan nuo juuret ja hänellä tulee olla käytössään nuo siivet. Ainakin välillä olen tuntenut, että kohdallani näin on. Siitä olen ollut kiitollinen Markulle ja haluan vastaavasti tukea seuraajaani.


torstai 2. elokuuta 2018

Lukuvuotta 2018-2019 käynnistämässä

Varhainen heinäkuun aamu Kumlingen pohjoissatamassa; kyytiä odottaessa..

Lukuvuosi 2018-2019 tulee olemaan juhlavuosi. Yhtenäiskoulumme täyttää keväällä 4.4.2019 kymmenen vuotta. 4.4.2009 juhlallisin menoin Kupittaan yläkoulu yhdistettiin Vasaramäen kouluun, joka sitten jatkossa tarjoaisi perusopetusta perusopetuksen kaikille luokka-asteille toimien kahdessa yksikössä: Lehmustien ja Syreenikujan yksiköissä.
Olemme sittemmin alkaneet kutsua tuota huhtikuista päivää Vasaran päiväksi ja vietämme sitä vuosittain yhtenäiskoulua korostaen - isot ja pienet yhdessä. Jännityksellä odotan tulevaa Vasaran päivää itsekin. Tuolloin roolini on tykkänään toinen jäädessäni jo syyslukukauden aikana eläkkeelle tästä rehtorin virastani. Toivottavasti saan kuitenkin olla läsnä noissa "kymppisynttäreissä".

Rehtorin työtäni tulee jatkamaan Sari Grönroos. Vasaramäen koulu saa Sarista erinomaisen rehtorin. Sari Grönroosin on mahdollista olla läsnä koulumme arjessa osan työviikostaan jo elokuusta alkaen. Olen tähän järjestelyyn kovin tyytyväinen; minun työtapani kun ei ole ollut sellainen, että olisin kyennyt kokoamaan kaiken yhdelle muistitikulle,  jonka toiselle ojentaessani voisin todeta:"Jatka tästä."

Apulaisrehtori Aino Holménin rooli - jos mahdollista - korostuu tässä muutostilanteessa. Aino vastaa kuten ennenkin käytännössä 1.-6. luokkien arjen sujumisesta Lehmuksen yksikössä.

Kumpaankin yksikköön on lisäksi nimetty vastuuopettajat, joille on määrätty tietyt yksikön arjen sujumisen kannalta tärkeät tehtävät. Ennen kaikkea vastuuopettaja on se, jonka puoleen tulee kääntyä rehtorin tai apulaisrehtorin ollessa yksikkönsä ulkopuolella. Lehmuksen yksikön vastuuopettajana jatkaa Heidi Saukkola ja Syreenin yksikön vastuuopettajan tehtävät on ottanut vastaan Sanni Rantalainen.

Jonkin verran on tapahtunut muutoksia henkilökunnassamme sitten viime kevään.

Kevään päätöspäivien yhteydessä saimme saattaa suomen kielen ja kirjallisuuden lehtorin Hilkka Oksama-Valtosen eläkkeelle. Myös erityisopettajistamme Rauli Hietanen jäi eläkkeelle, mutta hän pyrki ja onnistuikin välttämään kaikki tilaisuudet, joissa olisin voinut häntä julkisesti kiittää. Haluan vähintäänkin tässä itse todeta, että menetimme koulun arjesta valtavasti näkemystä ja kokemusta. Menetimme asiantuntijan, ajattelijan, mutta ennen kaikkea taivaanrannan maalarin, jollainen meistä jokaisen tulisi ainakin jossain määrin pyrkiä olemaan.
Opinto-ohjaaja Eeva Himberg on siirtynyt Syvälahden kouluun. Tämä oli meille iso menetys. Mutta onnistuimme saamaan erinomaisen OPOn jatkamaan Eevan työtä. Uusi opinto-ohjaajamme on Maija Hämäläinen, jolle koulumme on kylläkin jo entuudestaan tuttu.
Aaro Mustonen opettaa lukuvuoden 2018-2019 Aurinkorannikon Suomi-koulussa Espanjassa. Hänen tilalleen valittiin Janne Kauppinen.

Lukuvuoden yhteiset tavoitteet kaikille perusopetuksen kouluille Turussa ovat 1) HYVINVOINTI ja 2) OSAAMINEN JA KILPAILUKYKY.
Näiden lisäksi Vasaramäen koululla on kaksi omaa tavoitetta, jotka tosin vahvasti linkittyvät edellä mainittuihin tavoitteisiin. Omat tavoitteemme ovat 1) HYVÄ KÄYTÖS ja 2) KESTÄVÄN ELÄMÄNTAVAN EDISTÄMINEN.

Nämä tavoitteet ja niiden toimeenpanosuunnitelma ovat keskeinen osa koulumme vuosisuunnitelmaa, joka tullaan avaamaan luettavaksi pian koulutyön käynnistyttyä Wilmassa. Kaikille tavoitteille on ominaista, että niiden toimenpanoon tulee kaikkien - niin koulun henkilöstön, oppilaitten kuin heidän vanhempiensakin - saada osallistua ja myös ottaa tämä mahdollisuus vastaan.

Vietämme Kodin ja koulun päivää lauantaina 29.9.2018. Tämä on oppilaille pakollinen koulupäivä ja samalla toivomme saavamme oppilaitten vanhempia kouluun sankoin joukoin. Vastaavasti oppilaille perjantai 7.12.2018 on vapaa.
Kodin ja koulun päivä antaa meille oivan tilaisuuden pohtia yhdessä esimerkiksi yhteisiä tavoitteitamme ja niiden toimeenpanoa.

Olemme mukana useissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Kaikki hankkeet linkittyvät vahvasti opetussuunnitelmaan. Hankkeiden toteutus koulun arjessa on opetussuunnitelman toteutusta.

On käynnistymässä Suomen Olympiakomitean koordinoiman urheiluluokkakokeilun toinen lukuvuosi. Paikallisesti kokeilua koordinoi yhdessä Turun Seudun Urheiluakatemian kanssa Minna Aalto.
Olemme aktiivisesti mukana Turun Liikkuva koulu -hankkeen kolmannessa ja vimeisessä lukuvuodessa ja pyrimme omalla toiminnallamme vaikuttamaan eturivin kouluna siihen, että hankkeen aikana luodut toimintamallit jäävät osaksi koulun arkea hankkeen päätyttyäkin.
On käynnistymässä 7.-9. luokkien ERASMUS+ -hankkeen "Preparing Young Student/Athletes for Transitions" kolmas ja viimeinen lukuvuosi. Lukuvuoden teemana on "How should we communicate in different surroundings?"
On käynnistymässä yhteistyössä Turun Ammattikorkeakoulun kanssa 7.-9. luokkien ERASMUS+  -hanke, jossa pyrkimyksenä on kehittää ajan- ja asianmukaisia opetusmetodeja seksuaalikasvatukseen yhdessä kreikkalaisten, liettualaisten ja portugalilaisten toimijoiden kanssa.
On käynnistymässä 1.-6. luokkien ERASMUS+ -hanke "Senses, thinking and learning on action for mankind" yhdessä viiden muun koulun kanssa. Koulut ovat Espanjasta, Puolasta, Romaniasta, Sloveniasta ja Turkista.

Nämä ja muut hankkeemme esitellään edellä mainitsemassani wilmassa pian avautuvassa vuosisuunnitelmassamme.

Vuosisuunnitelman tarkoitus on kaikin tavoin avata koulun arkea myös niille, jotka eivät arjessamme ole fyysisesti läsnä, mutta joiden tulisi pysyä kuitenkin "kärryillä": oppilaitten vanhemmille.

7.-9. luokkien oppilaille ja samalla koko henkilöstölle olen laatinut kesän aikana OHJEKIRJAn, joka tullaan jakamaan lukuvuoden käynnistyessä. Perusopetuslain 29§:n mukaan koululla on oltava omat järjestyssääntönsä. Kevään kuluessa oppilaita ja henkilöstöä osallistaen päivitimme Syreenikujan yksikön järjestyssäännöt, jotka tullaan viemään opetus- ja kasvatuslautakuntaan niin pian kuin mahdollista. Päivitetyt säännöt ovat kuitenkin jo nyt tuossa ohjekirjassamme. Sääntöihin ei kuitenkaan voi kirjata kaikkea - ei kaikkia koulumme toimintakulttuuriin liittyviä sopimuksia. Olen koonnut ainakin osan näistä tuohon ohjekirjaan.

Hyvää alkavaa lukuvuottaa 2018-2019!

Ja tulihan se kyyti sieltä...













tiistai 31. heinäkuuta 2018

Elokuussa 2018

Ilon Wiklandin kansikuva Astrid Lindgenin kirjaan Veljeni Leijonanmieli -Bröderna Lejonhjärta, 1973

Lomani on yleensä täynnä toimintaa; liikkumista luonnossa - niin maalla kuin merelläkin.

Heinäkuussa mökillä Kustavin Etelä-Vartsalassa helteet pakottivat minut pysähtymään, hakeutumaan varjoon ja istumaan alas. Myönnän, että taivuin siihen erityisesti myötätunnosta koiraani Kassua kohtaan. Sille korkea lämpötila oli kerta kaikkiaan koettelemus ja pysähtyminen ja paikallaan olo suoranainen nöyryytys. Se makasi päivät puupinon varjossa.

Istuin ja kuuntelin monen vuoden tauon jälkeen ruotsalaista Eva Dahlgrenia ja mietin, että jo tämän laulajan takia kannattaa opiskella ruotsia. Voisinko jotenkin koulussa hyödyntää tätä ajatusta?

Tartuin kirjaan, joka sitten osoittautuikin täydelliseksi lomakirjaksi - jollaiseksi se kyllä itseään markkinoikin takapeilissään:
Sain viime lukuvuoden päättyessä VALMO-ryhmämme henkilökunnalta - Mirellalta ja Milalta - kesälukemiseksi Pysähtymiskirjan paremman etsijöille. Sen ovat kirjoittaneet Kai Ekholm ja Jussi T. Koski.

Kirja auttoi minua ymmärtämään haasteita, joita kohtaan - työssäni ja jokapäiväisessä elämässäni työn ulkopuolella. Lukuisista omiksi kokemistani haasteista poimin tähän lähes sattumanvaraisesti kolme.

Ammatillinen itseluottamus

Huomaan itsessäni, että ammatillinen itseluottamus ei suoraviivaisesti  lisäänny iän ja kokemuksen karttuessa. Erityisesti huomaan itseluottamuksen heilahtelevan tehtävissä, jotka ovat luonteeltaan sellaisten ongelmien ratkaisemista, joihin ei ole yksiselitteisen oikeita  vastauksia.

Koulun arjen haasteet ovat lähes poikkeuksetta tällaisia.

Kysymys on viime kädessä siitä, että uusien asioiden oppiminen on usein rankka ja hämmentävä prosessi, johon liittyy voimakkaita tunnekokemuksia: onnistumisen elämyksiä mutta myös epävarmuutta, turhautuneisuutta, hallinnan tunteen kadottamista, ahdistuneisuutta ja jopa epätoivoa ja häpeää siitä, että "en ymmärrä". Mitä isompiin oppimishaasteisiin - ymmärryksen rakentamisen haasteisiin - heittäydymme, sitä hurjemman tunteiden vuoristoradan voimme odottaa läpikäyvämme.

Itsekriittisyys lisääntyy iän ja kokemuksen myötä. Tämä vaikuttaa voimakkaasti itseluottamuksen heilahteluihin.

Toisaalta tulisi osata hyödyntää kokemusta läpikäydyistä oppimisprosesseista ja ottaa nuo tunteiden vuoristorata-ajelut rauhallisemmin: ennenkin on selvitty.

Etsi ylevää 

Ylevä on jotakin, joka on samanaikaisesti arvokasta, tärkeää ja koskettavaa.Ylevä on se jokin, joka viime kädessä tekee elämästä tarkoituksellista ja merkittävää. Ja vasta merkityksellisyyden kokemus tekee elämästä elämän - ja ihmisestä ihmisen.
Ylevä on abstrakti sana. "Vaikeasti määriteltävissä ja sen vuoksi tarpeeton", ajattelee moni.

Ylevässä on kysymys itsekkyydestä luopumisesta, toisten palvelemisesta.


Älä ole koirankikkare

Kirjailija Astrid Lindgren ei kaihtanut vaikeitakaan asioita. Hän kirjoitti kuolemasta, luopumisesta, rohkeudesta olla eri mieltä, poiketa sovinnaisesta käyttäytymisestä. 
Monet meistä kärsivät, kun eivät uskalla aina lausua arvojensa mukaisia asioita.
Koen kuuluvani tähän ryhmään itsekin, vaikka esimerkiksi työni kannalta arvoni eivät ole ristiriidassa niiden arvojen kanssa, jotka on määritelty ohjaamaan oppimista ja kasvua koulussa.
Astrid Lindgren kirjoittaa:"On tehtävä joitakin asioita, vaikka olisi peloissaan. Muuten ei ole ihminen, vaan pieni koirankikkare"

Kannattaa elää ja ajatella niin, ettei jää koirankikkareeksi. Kotona, työpaikalla.
 


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Peruskoulunsa tänään päättäville




Hyvät tänään peruskoulunne päättävät Oppilaat. Hyvät Vanhemmat. Hyvät Opettajat.

Valmistellessani tätä puhetta huomasin palaavani ajatuksiin ja tunteisiin, jotka ohjasivat minua valmistellessani vastaavaa puhetta kaksi vuotta sitten.

”Mehnu – the Boss” on kirjoitettu paksulla tussilla Syreenikujan yksikön ulko-oven pieleen. Oppilaat ja opettajat, olette varmasti huomanneet tuon.

4.6.2016 olin siis puhumassa silloisille peruskoulunsa päättäville. Mehnu eli Melina Esm oli yksi heistä. Mehnu oli ja on suuri persoona.

Muistan Mehnun inspiroineen minua puhetta laatiessani. Hän tunsi tulleensa väärin kohdelluksi meidän -  koulun aikuisten -  taholta. Hän olisi – ehkä monen muunkin oppilaan lailla - mm. halunnut olla juuri se oppilas, jolle uskotaan oppilaan puheenvuoro tuossa juhlassa, mutta puheen saikin pitää toinen oppilas.

Lainaan siis tuolloin pitämääni puhetta.

Elokuussa 2014 Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka päävalmentajalleen keskisormea näyttänyt ja tappouhkauksia huudellut Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen superlupaus oli passitettu kotiin Tsekistä kesken jääkiekkoturnauksen.
- Pelaaja rikkoi joukkueen yhteisiä sääntöjä ja käytöstapoja, joten pelaajan turnaus loppuu tähän, valmentaja kommentoi Ilta-Sanomille.
 - Onko pelaajalle vielä ovi auki maajoukkueeseen? kysyttiin valmentajalta.
- Pitää katsoa tulevaisuuteen, kuinka pelaaja harjoittelee, pelaa ja toimii seurassa. Ei tässä mitään lopullista ovea olla lyömässä kenellekään kiinni, valmentaja vakuutti.

Tämä nuori pelaaja oli 16-vuotias Tapparan superlupaus Patrik Laine.

En tiedä, onko Patrik Laine sitten Muumi-kirjojen ystävä, mutta sen hän ilmeisesti oppi - Muumipapankin suuren viisauden - "On typerää tehdä sama virhe kahdesti."

Vähän ennen puhettani Patrik Laine oli tehnyt läpimurron maajoukkueessa Moskovan MM-kisoissa. Hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pian puheeni jälkeen NHL-seura Winnipeg Jets varasi Patrik Laineen kesän varaustilaisuudessa toisena pelaajana. Tulokaskausi sujui loistavasti ja nyt päättymässä olevalla kaudella hän pitkälle kevääseen taisteli runkosarjan maalipörssin voitosta Alexander Ovetckinin kanssa.

Puheeni jatkui näin:

Olen usein verrannut peruskoulun yläkouluvaihetta jääkiekko-otteluun, jossa on kolme erää. Samoin on seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs luokka.

Tätä metaforaa voi kuitenkin moni kummastella: jääkiekko on joukkuepeli ja koulunkäynti taas yksilölaji.

Minusta koulu on joukkuepeli. Se on tiimityötä, joka perustuu uskoon, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.

Muistan itse nuorena menneeni kotini läheiselle luonnonjäälle luistimet ja maila olalla, mutta muistan palanneeni pian kotiin, jos kentällä ei ollut muita.
Tuskin kukaan tulisi kouluunkaan, jos täällä ei olisi muita. Kouluun tullaan pelaamaan joukkuepeliä.

Se on hyvä, koska elämä on joukkuepeliä. Ja koulua tulee käydä - ei koulua, vaan elämää varten.

Jääkiekko-ottelun päätyttyä - oli ottelun tulos mikä tahansa - joukkueet kättelevät toisensa. Tähän osallistuvat kaikki, vaikka ottelun kuluessa toisella joukkueella tai yksittäisellä pelaajalla olisi ollut aihetta tuntea tulleensa väärin kohdelluksi.

Tässä kohtaa katsoin Mehnua, joka istui aivan eturivissä. Katseemme kohtasivat. Jatkoin puhettani:

Ottelu on nyt päättymässä. Pian on kättelyn aika.

Apulanta-yhtyettä lainatakseni: "Et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni".

"Nyt on aika. Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista." Apulantaa taas lainaten.

Kun tänään lähdette, oloni on haikea. Jäljelle jäävät yhteiset kokemukset, jotka muuttuvat muistoiksi; kaikki ne arjen kohtaamiset - arvostan niitä suuresti. Olen oppinut teiltä paljon.

Tulee ikävä.

Ja vielä vähän Apulantaa: "Meistä jokainen on polku jonnekin."

Toivottavasti polkumme vielä kohtaavat.

Tähän puheeni päättyi.

Seuraavan lukuvuoden käynnistyttyä tapasin keskiasteen koulutukseen siirtyneen Mehnun Syreenin ala-aulassa. Juttelimme.

Ennen kuin erosimme, hän sanoi: ”Usein käy niin, että jonkin asian arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt.”

Hän vannotti minua, että patistaisin oppilaat opiskelemaan aktiivisesti ja huolehtimaan tehtävistään. Sanoin, että olin kyllä yrittänyt tehdä sen hänenkin kohdallaan.

Sitten hänen piti lähteä. Hänellä oli kuulemma kiire.

Vielä puolen tunnin jälkeen näin kuitenkin hänen vielä kiertelevän Syreenissä.

Hyvä peruskoulusi tänään päättävä nuori.

Vaikka tänään lähdet, olet tänne aina tervetullut. Tiedät itsekin, miten matkan varrella on välistä ollut vaikeaa kuunnella meitä koulun aikuisia.

Samat vaikeudet ovat varmasti perässäsi tulevilla nuorilla.

Sinulla peruskoulun käyneenä ja keskiasteen koulutukseen päässeenä olisi varmasti paljon annettavaa heille.

Kantapään kautta oppiminen on tehokasta, mutta sangen raskasta.

Olet siis tervetullut koulumme alumniksi. Alumnitoiminnan tavoitteena voisi olla esimerkiksi yhteyden säilyttäminen koulumme ja sen entisten oppilaiden välillä tai yhteyksien luominen alumnien välille, mutta myös tarvittaessa järjen äänenä toimiminen koulun nykyisille oppilaille.

Toivon sinulle kaikkea hyvää tästä eteenpäin. 



Puhe peruskoulun päättäville lauantaina 2.6.2018